Aavistuksia itäisiltä mailta

Australialais-suomalaiselle Bridgerin perheelle itämaisuus ei ole trendikäs sisustusidea vaan sydämen asia. Aasialaiset esineet ovat muistoja tärkeistä paikoista ja siksi niin rakkaita.

Kerrostalossa Helsingin Töölössä asuva pariskunta tapasi ensimmäisen kerran toisensa juuri Aasiassa. Kaija tutustui Malesian-matkallaan australialaiseen Glenn Bridgeriin, joka oli maassa ulkomaan työkomennuksella. Suhde lujittui nopeasti, ja Kaija muutti Glennin luo Malesiaan vuonna 2003. Yhdessä he viettivät Aasiassa kolmisen vuotta.

Kaijalla on Aasiaan tätä syvemmätkin juuret. Hänen lapsuudenperheensä asui isän työn vuoksi Malesiassa, kun Kaija oli nuori. Jo silloin kodissa oli paljon aasialaisia esineitä ja huonekaluja. Myös Kaijan isovanhempien koti oli tulvillaan aasialaisia esineitä, sillä Kiinassa, Intiassa ja Japanissa suurlähettiläänä toiminut isoisä oli innokas keräilijä. Aasialaisuus on siis kuulunut Kaija Bridgerin kotiin koko hänen elämänsä ajan.

Suomeen Bridgerit muuttivat vasta parisen vuotta sitten. Malesian-kodistaan he pakkasivat mukaansa kontillisen huonekaluja. Kun lasti parin kuukauden merimatkan jälkeen saapui Suomeen, ja pariskunta toi Kaijan pieneen kaksioon kaikki 64 muuttolaatikkoa, alkoi hyvin pian vaikuttaa siltä, että tilaa oli liian vähän.

Ratkaisu asunto-ongelmaan oli yllättäen hyvin lähellä. Ensimmäisenä Suomessa viettämänään viikonloppuna pariskunta huomasi, että naapuriasunnon ovelle oli ilmestynyt kiinteistönvälittäjän mainoskyltti. Seinän takana oleva isompi kaksio oli myynnissä, ja se vaikutti täsmälleen sopivan kokoiselta tuolloin kaksihenkisen perheen tarpeisiin.

Ennen kuin muuttolaatikot pystyttiin kantamaan sisään naapuriin, oli välttämätöntä saada tehdyksi perusteellinen remontti. Monine vaiheineen se kesti seitsemän pitkää kuukautta. Myynnissä ollut asunto oli nimittäin nuhjuisessa ja huonossa kunnossa.

Vanhaan, 1920-luvulla rakennettuun töölöläisasuntoon oli tehty edellisen kerran kevyttä pintaremonttia värikkäällä 1960-luvulla. Tämän pystyi päättelemään ainakin keittiön räikeistä kukkatapeteista. Keittiö päätettiin uusia kokonaan, eikä entisestä pesuhuoneestakaan jäänyt mitään jäljelle.

Kaija ja Glenn pyysivät muutamalta rakennusliikkeeltä remonttitarjouksen, mutta nousukauden huumassa hinnat olivat karanneet pilviin. Pariskunta päättikin tehdä remontin kokonaan itse.

Siitä ei seurannut ongelmia, sillä Glenn oli tottunut tarttumaan itse vasaranvarteen. Hän paneutui remonttiin puolen vuoden ajan päätoimisesti. Rakennustarvikkeiden etsiminen ja hankkiminen sujui Helsingissä suuremmitta ongelmitta myös englanniksi.

Asunnon sisustuksen päälinjat pariskunta suunnitteli yhdessä. Päävastuu sisustusratkaisuista ja materiaalivalinnoista oli Glennillä, ja Kaija puolestaan vastasi värivalinnoista.

It-alalla työskentelevä Glenn on hyvin kiinnostunut sisustamisesta ja muotoilusta, ja hän seuraa alan lehtiä ahkerasti. Perheen kuva-arkistoon onkin kertynyt paljon otoksia mielenkiintoisista sisustuksista, joihin pariskunta on törmännyt matkoillaan. Niitä käytettiin hyväksi myös oman kodin suunnittelussa. Esimerkiksi ajatus olohuoneen seinän kynttilähyllyyn on poimittu Glennin ideapankista.

Kodin tilaratkaisuissa molemmat hakivat avoimuutta ja selkeyttä. Tilat jätettiin remontissa mahdollisimman yhtenäisiksi ja avoimiksi siinä määrin kuin se vanhassa, paksuseinäisessä kivitalossa oli mahdollista. Keittiön ja ruokailutilan välistä purettiin kevyt väliseinä; olohuoneen ja 1920-luvun dubletteihin kuuluneen hallin välinen seinä oli purettu jo aiemmin. Kaksioon syntyi näin avara, yhtenäinen keittiö-, ruokailu- ja oleskelutila.

Ilmavuutta ja avaruutta tuovat myös yhtenäiset sisustusmateriaalit ja värit. Kaikkialla on valkoisen ja maitokahvinruskean sävyjä sekä tumma lattia.

– Valitsimme lattian Malesiasta hankittuihin kalusteisiin sopivaksi. Jotta kokonaisuudesta ei olisi tullut liian synkkä, valitsimme muihin pintoihin vaaleita sävyjä, Kaija kertoo.

Lopputulos on onnistunut yhdistelmä modernia, skandinaavista suoraviivaisuutta, aasialaisia vaikutteita ja talon 1920-luvun klassista tunnelmaa.

Kun Kaija ja Glenn olivat lomamatkalla Vietnamissa, he huomasivat kadulla taidegallerian ikkunassa pysäyttävän näköisiä Buddha-aiheisia maalauksia. Hienot teokset oli saatava, vaikka pariskunnan oli vaikea kuljettaa niitä lomamatkalla mukanaan eikä kotonakaan ollut paikkaa, minne ne olisi voinut ripustaa.                         

– Ostamme huonekaluja ja tavaroita, kun näemme jotain mielestämme todella hienoa. Emme koskaan ostohetkellä mieti, mihin ne kodissamme voi sijoittaa. Osa hankituista tavaroista on joutunut lojumaan varastossa jonkin aikaa, mutta ennen pitkää kaikille hankinnoille on järjestynyt paikka. Samanlaisella ex tempore -asenteella teemme usein matkammekin. Hankimme vain lentoliput paikan päälle ja teemme tarkemmat matkasuunnitelmat vasta perillä, päivä kerrallaan, Kaija kuvailee.

Koti onkin täynnä löytöjä, joita he ovat yhteiselämänsä aikana tehneet.

– Melkein kaikilla kotimme kalusteilla on tarina. Jo pelkkä esineiden näkeminen herättää paljon muistoja maista, joista ne on hankittu.

Malesian-vuosilta kodissa on muistona nykyaikaisia aasialaisia huonekaluja ja vanhoja kiinalaistyylisiä kalusteita.

– Malesiassa on melko vähän moderneja kalusteita. Kodeissa käytetään paljon suvussa kulkeneita vanhoja huonekaluja ja suurin osa uusistakin tavaroista valmistetaan perinteiden mukaisiksi. Ruokailuryhmämme edustaa moderneinta suuntaa, mitä Malesiassa on.

Aasialaista tunnelmaa jatkavat lukuisat pienemmät esineet. Ne ovat pääosin peräisin Kaijan lapsuudenkodista ja isoisän kokoelmista. Vanhat kiinalaiset keramiikkaesineet sopivat kauniisti yhteen malesialaisten huonekalujen kanssa. Itämaisen tunnelman vastapariksi pariskunta on hankkinut viime aikoina yksinkertaisia skandinaavisia kalusteita.

– Emme kuitenkaan halua kotiimme liikaa aasialaista tunnelmaa. Muuten se alkaisi vaikuttaa kiinalaiselta huonekalukaupalta, Kaija naurahtaa.

Mielenkiintoinen hankinta – sekin matkalla tehty löytö – on tanskalaisen muotoilijan Peter Petersenin suunnittelema yksinkertainen ja näyttävä Signalementin valmistama Tank-hyllykkö. Pariskunta näki sen matkallaan Kööpenhaminassa ja ihastui siihen heti. Ostos jäi sillä kertaa kauppaan, koska suurikokoista ja painavaa hyllyä olisi ollut mahdotonta kuljettaa lentorahtina Suomeen. Kotimaahan palattuaan pariskunta otti suoraan yhteyttä muotoilijaan, joka lupasi toimittaa hyllyn Suomeen.

Keittiön ruokailuryhmän tuolit ovat suomalaista designia. Glenn osti vanhojen tavaroiden liikkeestä Ilmari Tapiovaaran alkuperäisiä Pirkka-tuoleja ja niiden seuraksi vanhan, kauniisti patinoituneen antiikkipöydän. Suomalaista nykydesignia edustaa Jukka Korpiheteen muotoilema Soihtu-lattiavalaisin.

Uusin hankinta on vauvan pinnasänky, sillä Kaija ja Glenn ovat vastikään saaneet perheenlisäystä. Remonttirintamallakin on odotettavissa lähivuosina uutta puurtamista, sillä lisätilalle on tarvetta. Sitä pariskunta aikoo hankkia yhdistämällä Kaijan vanhan, pienen asunnon nykyiseen asuntoonsa.

Anna-Kaisa Huusko Kuvaussuunnittelu Tea Yrjölä Kuvat Tommy Selin