Eläkepäivien talo kasvoi unelmien mukana

Alun perin siitä piti tulla pieni punainen tupa – jos edes sitä. Kun Magnus Lillkvist ehdotti Anneli-vaimolleen jälleen kerran taloprojektia, Anneli ajatteli, että ei enää. He olivat juuri saaneet kunnostettua pari vuotta aiemmin ostamansa vanhan tilan ja tuntui järjettömältä aloittaa kaikki taas alusta. Aikansa mietittyään Anneli alkoi kuitenkin innostua talosta, jossa hän voisi nauttia miehensä kanssa eläkepäivistä ja vanheta rauhassa. Pian Lillkvistit jo suunnittelivatkin täyttä vauhtia unelmiensa kotia. – Aloitimme talon suunnittelun siitä, miltä halusimme sen näyttävän ulkopuolelta, Magnus kertoo ja miettii samalla, kuuluuko niin tehdä.

Oli niin tai näin, valmis talo näyttää upealta. Ruokokattoisessa talossa on rapatut seinät ja kotoisa pihapiiri – ja ympärillä tarpeeksi tilaa pitää hevosia ja pyörittää omaa yritystä. Inspiraatiota on haettu maailmalta, erityisesti Hollannista ja Ruotsin Skånesta. Sen sijaan, että Anneli ja Magnus olisivat muuttaneet ihailemiensa pihapiirien Skåneen, he päättivät luoda saman tunnelman Paraisille.

Ruokokattoja ei Suomessa nykyisin paljon näe, mutta kenties entisajan kattomateriaali tekee ­vielä paluun. Ruokokatto on Lillkvistien mukaan oikein tehtynä kestävin kattomateriaali. Parhaimmillaan se kestää lähes vuosisadan, eikä sen ekologisuutta voi kukaan kiistää. Materiaali, merenrannassa kasvava ruoko, kuivataan ja leikataan tietyllä tavalla. Ruo’osta tehty katto vaatii säännöllistä hoitoa ja vähintään 35 asteen jyrkkyyskulman, jotta vesi ja lumet eivät rasita sitä. Sen lämmöneristys on kuitenkin erinomainen: kesällä talossa on viileää ja talvella lämmintä. Lillkvistit ovatkin erityisen tyytyväisiä kattovalintaansa.

Talon malli ratkaistiin yhdistämällä verstas ja autotalli pienen väliosan avulla talon siiveksi. L-kirjaimen muotoisessa talossa kaikkialle pääsee sisäkautta. Magnus ja Anneli ovat aktiivisia ihmisiä, jotka eivät oikein malta pysähtyä. Niinpä myös eläkevuosien kotia suunniteltaessa oli tärkeää, että mahdollisuus mielekkääseen tekemiseen säilyy. Magnus on kätevä käsistään, ja hän on vuosien saatossa nikkaroinut kaikkea, mitä on kulloinkin tarvittu. Esimerkiksi keittiön ruokapöytä on isännän tekemä. Hän haluaa jatkossakin täyttää päivänsä puutarhatöiden lisäksi puutöillä, ja sitä varten uuteen kotiin tarvittiin kunnon verstas. Se kasvatti talon lisäosan melko suureksi, ja lopulta asuinsiipeäkin piti tasapainon vuoksi suurentaa. Projektin edetessä ­Annelin haave pienestä punaisesta mökistä muuttui kaikki toiveet täyttäväksi, tilavaksi taloksi.

– Paperilla talo vain kasvoi ja kasvoi, kun toteutimme unelmiamme, Anneli kertoo. Lillkvistien koti on suunniteltu vanhuutta silmälläpitäen. Magnus ja Anneli elävät vauhdikasta ja nuorekasta elämää, mutta he ovat halunneet ottaa tulevaisuuden huomioon jo nyt, jotta he selviäisivät omassa kodissaan mahdollisimman pitkään. Talo on yhdessä tasossa, eikä oviaukoissa ole lainkaan kynnyksiä. Kodissa on myös vierashuone omine kylpyhuoneineen, jos joku joskus majoittuu pidemmäksi aikaa pariskunnan avuksi. – Kai sitä haluaa vaikuttaa asioihin vielä, kun pystyy, ja valita itse paikan, jossa vanhenee, Magnus toteaa.

Toistaiseksi pariskunnan eläkepäivät siintävät kuitenkin tulevaisuudessa. Hevoset ovat työllistäneet Lillkvistejä tavalla tai toisella jo vuosikymmenien ajan. Tällä hetkellä heillä on yritys, joka myy Annelin suunnittelemia hevosten erikoisrehuja ja tuo maahan erilaisia hevostarvikkeita. Lisäksi viereinen talli, joka kuuluu pariskunnan aiemmin omistamalle tilalle, on heidän hoidossaan vuokratallina. Anneli käykin päivittäin ratsastamassa. Sekä Anneli että Magnus myös kilpailevat edelleen, Magnus esteratsastuksessa ja Anneli kouluratsastuksessa. Kilpailut vievät heidän viikonloppunsa ­kahdeksana kuukautena vuodessa. Perheen aikuinen tytärkin käy ratsastamassa monta kertaa viikossa. Kun hän on tallilla, Anneli ja Magnus saavat usein nauttia pienen tyttärentyttärensä seurasta, kun tämä tulee isovanhemmille hoitoon. Kolmevuotias tyttärentytärkin on jo saanut ratsastaa lempeällä shetlanninponilla.

Kiinnostus hevosiin on Magnuksen ja Annelin mukaan verissä. Magnus asui lapsuutensa Pohjanmaalla, jossa hevosia ei käytetty muuhun kuin maatilan töihin. Magnus kuitenkin innostui ratsastuksesta ja rakensi määrätietoisena nuorukaisena vanhempiensa pihapiiriin tallin. Hän sai vakuutettua myös vanhempansa ja sai lainattua heiltä hevosrahat. Sitten hän istui vuoroin sisällä lukemassa kirjaa ratsastuksesta ja vuoroin ulkona hevosen selässä harjoittelemassa. Tämä sitkeys on palkittu moneen kertaan jopa pokaalein, sillä Magnus on voittanut useita suomenmestaruuksia. Vaikka hevoset kuuluvat erottamattomana osana Lillkvistien elämään, toisinaan he toivovat, että aikaa jäisi johonkin muuhunkin. Oma yritys ja talli pitävät pariskunnan kiireisenä, vaikka Magnus viettää jo nyt paljon aikaa kotona ja hoitaa pihaa sekä puuhailee verstaallaan. Keväällä hän jää virallisesti eläkkeelle. – Mahtaakohan mikään kuitenkaan muuttua, Magnus huomauttaa naureskellen.

Aiemmin hevoset kuljettivat Lillkvistejä pitkin Suomea, ja perhe asui pitkään Pohjanmaalla. Kun sattuma sitten toi heidän eteensä myynti-ilmoituksen hevostilasta, jolla Magnus työskenteli 1970-luvulla, ei asiaa tarvinnut pitkään miettiä. Ei, vaikka edellinen talo oli silloinkin juuri saatu valmiiksi. – Emme me ole tarkoituksella siirtyneet taloprojektista toiseen. Niin vain on käynyt, kun elämä on kuljettanut, Anneli sanoo. Kunnostettuaan vanhan tilan, edellisen kotinsa, Lillkvistit päättivät lohkaista isosta tilasta itselleen osan ja rakentaa vielä tämän yhden vanhuudenkodin. Tulevaisuus on auki. Tallien vuokra-aikaa on yhä jäljellä, mutta Anneli myöntää, ettei päivääkään kulu ilman, että tuleva kummittelee mielessä. Tallit näkyvät olohuoneen ikkunoista, joten luopuminen niistä ei tule olemaan helppoa. Omasta yrityksestä eläkkeelle jääminen ei liene yhtään sen helpompaa. Niinpä Anneli ei ole vielä omaa eläkkeelle siirtymisen ajankohtaa päättänyt, vaikka hänen miehensä eläkepäivät lähestyvät. Hevosharrastuksesta pariskunta ei ainakaan aio luopua, vaan ratsastusta he aikovat harrastaa niin kauan kuin se on heistä hauskaa ja kunto kestää.

Pauliina Lehtinen Kuvaussuunnittelu Laura Brotherus Kuvat Riikka Kantinkoski