Hangon kesäkodissa kestitään kaverit

Aurinkoiseen Hankoon Timo Hakkaraisen toi ystävyys. Hän aikoi hankkia kesäpaikan saaristosta, mutta Hangosta kotoisin olevat ystävät saivat hänet innostumaan kaupungista. Kun Timolle sitten tarjoutui mahdollisuus vuokrata osa Appelgrenintien varressa olevasta huvilasta, hän ei epäröinyt. Käkkärämäntyjen välistä sopi pinkaista hiekkarannalle ja pulahtaa mereen aamu-uinnille, ja silti oli keskellä vilkasta kesäkaupunkia.
Valitettavasti vuokrahuvilan omistaja tarvitsi sen jo seuraavana kesänä omaan käyttöönsä. Ikioma kesäkoti Timolle löytyi kuitenkin sekin neljä vuotta sitten Hangosta, keltaisesta puutalosta vierasvenesatamaa vastapäätä. Huoneisto sijaitsee viiden asunnon yhtiön vanhimmassa osassa, 1800-luvulla leipomoksi rakennetun talon päädyssä. Meri on edelleen lähellä, mutta asunto on hieman sivummalla isompien kesätapahtumien hulinasta. Oma pieni piha on silti kuin jatkeena sataman kesäterasseille. Usein siellä nautitaankin kuohujuomat ystävien kesken ennen päivällistä.

Kesällä Hanko on kansainvälinen lomaparatiisi, Suomen Riviera. Ravintolat houkuttelevat niin veneillään kuin luksusautoillaankin saapuvaa äveriästä väkeä herkuttelemaan. Juhannus tuo nuorempaakin väkeä juhlimaan, ja Hangon Regattaan kokoontuvat kilpapurjehtijat.
Timo on sinkku, mutta harvemmin hän on Hangossa yksin. Vieraita riittää lähes joka viikonlopulle ja lomalla pidemmäksikin ajaksi. Aikaa vietetään leppoisissa tunnelmissa muutaman ystävän kanssa kerrallaan. Tarkoitus on syödä ja juoda hyvin, mutta toki joskus on mukava käydä kaupungilla tai tehdä retkiä lähiympäristöön. Työleirille vieraat eivät joudu, sillä ruuanlaitostakin vastaa isäntä itse.
– Pieneen keittiönurkkaukseen ei mahdu kuin yksi kerrallaan, ja useamman ruokalajin valmistaminen kaksilevyisellä liedellä vaatii suunnitelmallisuutta. Helsingissä minulla on viimeisen päälle varustettu, tilava keittiö, mutta en aherra siellä juuri koskaan, Timo sanoo nauraen.
Merenrannalla kun ollaan, Timo tarjoaa vierailleen mielellään kalaa. Jotta se olisi tuoretta, torille on mentävä kello kuusi aamulla. Onneksi herra Hakkaraisella ei ole kuuluisan sukunimikaimansa unenlahjoja, vaan hän on usein hereillä jo ennen lehdenjakajan käyntiä. Mikä onkaan leppoisampaa kuin haistella raikasta meri-ilmaa omalla kuistilla auringon noustessa.

Vaadittiin lukematon määrä työtunteja ja ikimuistoiset harjannostajaiset, ennen kuin Timo pääsi kuistilleen rentoutumaan. Huoneistoa oli remontoitu vuosikymmenien varrella sieltä täältä: oli alas laskettuja kattoja, espanjalaiskaaria, haitariovia ja erilaisia muovimattoja ja parketteja. Täydellinen remontti oli todella tarpeen.
Onneksi Timo sai suunnitteluapua arkkitehtiystävältään, sillä kylpyhuone ja keittiö uusittiin täysin, kylmä ullakko muutettiin asuintilaksi ja sinne rakennettiin portaat. Ruokailutilan ja olohuoneen välinen seinä avattiin, ruokailutilaan puhkaistiin ikkuna ja olohuoneeseen muurattiin takka.
Vaikka huoneisto on nyt ajanmukaistettu, sen henki on saatu takaisin. Alas laskettujen kattojen alta paljastuivat helmipaneelikatot, ja vanhat lautalattiat kaivettiin esiin. Keittiön uusi lattia on sekin käsin hiottu, jottei vanhan talon tunnelma katoaisi.
Erityiskiitos huolellisesta työstä kuuluu paikalliselle maalarille, jonka kanssa Timo ystävystyi projektin aikana. Hän on myös tutustuttanut Timon Hangon seuraelämään ja huolehtinut siitä, että asunnossa on kaikki hyvin silloinkin, kun Timo ei ole paikalla.

Pitkiä aikoja asunto ei kuitenkaan ole tyhjillään, sillä Timo viettää Hangossa lomiensa lisäksi lähes joka viikonlopun vuoden ympäri. Koska hän asuu Helsingissä ja työskentelee Porvoossa, matkustamista kertyy, eikä Timo omista autoa. Hanko sopiikin autottoman lomakohteeksi, sillä siellä kaikki palvelut ovat lähellä.
Perjantaisin Timolla on kiire ehtiä työpaikalta kello 14.30 lähtevään yhteiskuljetukseen. Hän käväisee kotonaan Kampissa ja jatkaa sitten matkaa linja-autolla. Perillä Hangossa hän on seitsemän aikaan illalla.
– Eihän tässä matkustamisessa ole mitään järkeä, mutta toisaalta siinä on koko asian ydin. Työviikon ajan olen liiankin rationaalinen, työnarkomaaniksi tunnustautuva lääkäri sanoo.
Timo haluaa pitää työ- ja vapaa-ajan erillään, eivätkä työasiat seuraa mukana Hankoon. Viikolla päivät venyvät pitkiksi, joten irtiotto viikonloppuisin on paikallaan. Tietokone on joskus mukana, mutta internetistä on katsottu korkeintaan aikatauluja tai etsitty apua rantakasvien tunnistamiseen.
Siirtyminen paikasta toiseen on sikäli helppoa, että Hangossa on valmiina kaikki tarvittava. Edes pyykkejä ei tarvitse kuljetella, sillä myös Hangossa on pesukoneja kuivausrumpu. Ruokakaapissakin on aina perusvarasto. Hätätilassa Timo loihtii vaikka pastakastikkeen itse poimituista ja kuivatuista sienistä.

Remontti valmistui vasta vuosi sitten, mutta jo nyt Hangon stuga tuntuu enemmän kodilta kuin Helsingin hulppea asunto.
– Jään muutaman vuoden päästä eläkkeelle, ja sen jälkeen vietän täällä ainakin puolet ajasta, Timo suunnittelee tulevaisuutta.
Huvilassa on pienimuotoista ja kodikasta, vaikka tilaa onkin mukavasti. Alakerrassa on 70 neliötä ja ullakolla, jyrkkien portaiden yläpuolella, noin 50 neliötä ystävien majoittamiseen. Yläkerrassa ei ole vessaa, mutta englantilaisten vieraiden kehotuksesta kaapissa on nykyään potta.
Sisustusta Timo kuvaa saaristolaishenkiseksi, ja meri onkin läpi talon kantava teema. Sen enempää isäntä ei myönnä sisustusta suunnitelleensa. Se, mitä on tarvittu, on hankittu. Monet tavarat on tuotu Helsingin-kodista ja ullakkokomerosta, monet on hankittu kirpputoreilta ja romukaupoista. Makuuhuoneen vanha kaappi on jopa pelastettu palasina ystävän puuliiteristä
polttopuiden seasta. Lopputuloksena on mielenkiintoinen yhdistelmä uutta ja vanhaa: talonpoikaishuonekalut ja uusvanhat kustavilaiskalusteet saavat särmää putkifunkiksesta ja modernista designista. Makuuhuoneen suuri poptyylinen taulu, Olli Reimanin Paistetut kananmunat vuodelta 1968 yllättää silti.
– Pidän siitä hirveästi. Taiteilijaystäväni kuitenkin inhoavat sitä syvästi, ja se joutui välillä vintillekin. Nyt se pysyy kuitenkin taas seinällä, sanovatpa ystävät mitä tahansa, Timo sanoo nauraen.
Toinen ääripää on olohuoneessa kimalteleva kristallikruunu 1800-luvun alusta.
– Ystäväni sanoivat, että tänne täytyy hankkia kristallikruunuja, mutta suhtauduin asiaan skeptisesti. Niin kuitenkin vain kävi, että kristallikruunu pisti silmääni Tukholmassa. Kauppa oli silloin kiinni, mutta pyysin ystävääni hakemaan kruunun pois. Veljentytär sai kunnian kuljettaa sen Suomeen.

Hangon vilkas kesäkausi päättyy juhliin. Kesäravintoloiden viimeisenä aukioloviikonloppuna on jatkuva happy hour, jolloin paikalliset tietävät olla paikalla. Kaikki tyhjennetään, joten tarjolla on pyttipannua ja drinkkejä pilkkahintaan.
Sitten kesähuvilat vaipuvat talviuneen. Timokin sulkee ullakon luukun, ettei lämpö karkaisi. Hanko on taas 9 000 asukkaan hiljainen työläiskaupunki. Vain nuorison kortteliralli kertoo, että vaikkei enää ole kesä, vielä on elämää jäljellä.

Katariina Krabbe Kuvaussuunnittelu Ida Lestinen Kuvat Tommy Selin