Isän ja lasten kaupunkikoti

Ilkka Kärkkäisen asunto Kruununhaassa on erikoinen sekä muodoltaan että tilaratkaisuiltaan. Asunnon pohjapiirustus on u:n mallinen. U:n yläkärjissä on makuuhuoneita, keskikaaressa keittiö ja olohuone ja u:n sisällä vielä yksi makuuhuone sekä kylpyhuone ja eteinen. U:n sisällä ollaan puoli kerrosta alempana kuin muualla huoneistossa, jonne noustaan eteisestä muutamalla porrasaskeleella. Kun ulko-ovesta astuu sisään, astuu suoraan talon sydämeen.
Toinen uloskäynti on sekin omaperäinen. Ykköskerroksessa sijaitsevan kodin entisestä palvelijanhuoneesta, nykyisestä makuuhuoneesta, voi livahtaa ullakolle menevän käytävän ohitse suoraan avaralle sisäpihalle. Parikymmentä askelmaa pihalle kavuttuaan ei enää huomaa Suomessa ja kaupungin sykkeessä olevansakaan. Syreenien reunustama sisäpiha on ulkoilmaolohuone, jossa asukkaat viihtyvät keväästä syksyyn. Taloyhtiössä asuva rouva säilyttää pihan kymmenet pelargonit yli talven ja tuo ne joka kevät reunustamaan pöytäryhmiä ja keinuja. Pihassa kun istuu ja katselee talojen rustiikkisia tiiliseiniä pitkin kiipeäviä sinikelloisia, reheviä köynnöksiä, joiden lehdet kellastuvat kauniisti syksyisin, tuntee olevansa lomalla. Näky on enemmän välimerellisestä Etelä-Ranskasta kuin itämerellisestä Etelä-Suomesta.

Kruununhaassa on laajemmaltikin mannermaista tunnelmaa, pikkuisen kylän viehätystä. Kärkkäinen arvostaa asuinalueensa kyläyhteisöllisyyttä. Lapsille järjestetään syksyisin kurpitsajuhlat ja pihasta huolehditaan talkoohengessä. Ilkka polkee pyörällä töihin Dynamo-mainostoimistoon, ja lasten koulut ovat kävelymatkan päässä. Kotikadulla on ruokakaupat, pikku putiikit sähköliikkeistä antikvariaatteihin sekä parturit, kahvilat ja ravintolat. Kärkkäinen käy säännöllisesti syömässä läheisessä sushibaarissa ja lasten kanssa klassikkoravintola Kolmessa Kruunussa.
Usein isä ja lapset myös laittavat ruokaa kotona. Lapset leipovat mielellään esimerkiksi pitsoja. Kaupungissa tulee tehtyä usein nopeita pastaruokia, mutta perheen lomapaikassa maalla reseptit ovat toiset. Siellä nostetaan luomukasvimaalta punajuuret, maa-artisokat, parsat ja kumppanit, joista haudutetaan ajan kanssa kasvispatoja. Yrttimaalta tuodaan myös kaupunkiin rosmariinit, kirvelit, mintut ja rakuunat. Kiireisen työn ja kaupungin vilinän vastapainoksi Ilkka nauttii maalla möyrimisestä ja ulkoilmaelämästä. Kotioloissa Ilkka viettää aikaa rauhallisesti neljän seinän sisällä – mikäli ei ole uimassa, lenkillä tai Hugo-pojan jalkapalloharjoituksissa – ja kuuntelee musiikkia, lukee tai katselee televisiota.
– Minulla on yli kymmenen vuotta vanha Bang & Olufsenin tekniikka, mutta en käy vaihtamaan. Se on toimiva, ja televisio on maailman kauneimmaksi valittu. Kodin elektroniikka on valittu esteettisin perustein.

Seinät ovat vastamaalatut. Isäntä työsti ne vanhoja, muuttoremontissa valittuja sävyjä kunnioittaen. Jokainen huone on harmaa, mutta kaikki erisävyisiä. Huoneet, jotka kylpevät eniten valossa, saivat ylleen tummemman asun kuin varjoisammat.
13-vuotiaan Helmi-tytön huoneen takaseinän täyttää graafinen, käsin piirretyn näköinen tapetti. Tapetissa on kaupunkimaisema, kuinkas muuten. Isä Kärkkäinen osti ensin hempeänsävyistä tapettia, mutta se vaihtui mustavalkeaksi, kun isä ja tytär olivat hetken tuumailleet seinän ilmettä. Selväpiirteistä mangaa piirtävä Helmi ei ole lainkaan romanttista vaaleanpunaiset puhviverhot -tyyppiä, isänsä ilmeiseksi helpotukseksi.
Kymmenkesäinen Hugo-poika ei piittaa sisustamisesta, tai sitten isän tekemät valinnat ovat osuneet kerrassaan nappiin. Ainakaan valitusta ei ole kuulunut. Hugonkin huoneessa yksi seinäpinta on veikeän poikkeava. Korkeat, seinään upotetut hyllyt kätkeytyvät harmaiden, magneettisten liukuovien taakse. Magneettipintaan saa kiinnitettyä piirroksia ja lappusia tekemättä seiniin reikiä. Ovet ovat Tunto Workshopin omistajaystävän valmistamat. Hän ratkaisi samansävyisin ovin ulkonäköongelman myös toisessa kodin kylpyhuoneista. Mittatilaustyönä valmistettiin ovet kaappiin, jonne mahdutettiin pesu- ja kuivauskoneet. Arkisen näköiset koneet piilotettiin, sillä kukapa niitä haluaisi katsella.
Useat taideteokset ovat jo kivunneet takaisin paikoilleen, vaikka kodissa tuoksuu tuore maali. Taide on Kärkkäiselle tärkeää mutta ei mikä tahansa taide. Seinälle päätyneille töille on tarkat, ei tyyli-, väri- tai aikakausi-, vaan tunnevaatimukset. Suurin osa kodin taiteesta on hankittu vaihtokauppana työkavereilta ja ystäviltä. Myös omien lasten kädenjälki näkyy seinillä. Olohuoneen koivuviiluvanerinen Ply-reliefi puolestaan on tupaantuliaislahja Jouko-veljeltä. Se on prototyyppi hänen tuotannostaan.
– En ostaisi galleriasta taideteosta vain sillä perusteella, että se on hieno. Minulla pitää olla teoksiin vahva tunneside, ja niiden pitää kietoutua elämääni. Esimerkiksi tuota suurta nyrkkeilijäpoikavalokuvaa, jonka sisääntulija ensimmäisenä kohtaa, en antaisi pois mistään hinnasta. Se liittyy AD-aikoihini Imagessa. Kollegani Raoul Grünstein lahjoitti sen minulle.
Eteisen kolmiulotteisen oloiset tulppaaniteokset Ilkka sai palkaksi ystävänsä JP Laakion uuteen studioon suunnittelemastaan graafisesta ilmeestä.
– Merja Heinon öljyvärimaalausparista olohuoneessa pystyin omalla työlläni kustantamaan vain puolet.

Intuitioonsa kannattaa luottaa.
– Olen maltillinen sisustaja. Luotan, että ajan myötä tavarat löytävät paikkansa. Jos hankkii vain nopeasti uutta, kokonaisuudesta tulee helposti hengetön. Säilön 30 neliön vinttivarastooni huonekaluja, jotka tarttuvat mukaani milloin mistäkin vanhojen tavaroiden kaupasta. Vuosikausia sitten hankkimani tapiovaarat ja muut odottelivat siellä esiinastumistaan, kunnes ostin maalta vanhan kansakoulun. Olin niin onnellinen, kun huonekalut ja huvila löysivät toisensa eikä tarvinnut lähteä erikseen etsimään.
Kärkkäisen kodissa näkyy siellä täällä ryhmiä lasia ja keramiikkaa: Kerman Savea, Riihimäen Lasia, Orreforsia ja Arabiaa, kaikki 1950–60-lukulaista. Ilkka ei kuitenkaan tunnustaudu keräilijäksi.
– Ovatpahan vain jostakin mukaan tarttuneet. En aio perustaa vitriinihyllyä.
Osa huonekaluista on tarttunut impulsiivisesti mukaan esimerkiksi Ilkan vakiliikkeestä, Orimattilassa sijaitsevasta vanhan tavaran kaupasta, jossa autonromujen seassa voi hyvällä onnella nököttää vintagehuonekaluja. Jotkut huonekalut taas ovat vaatineet pitkällistä metsästystä. Keittiöön Ilkka halusi harmaat Jacobsenin Seiska-tuolit. Ne löytyivät sinnikkään etsinnän tuloksena hollantilaisesta nettiantikvariaatista. Keittiön Hansenin Superellipse-pöytä osui Kärkkäisen silmään Helsingin Sanomien rivi-ilmoituksesta, ja hän vuokrasi pakettiauton, jotta sai noudettua sen Tampereelta.
Marokkolaisista villakangasmatoistaan Ilkka on silminnähden otettu. Hän oli vuosikausia hypistellyt vastaavia mattoja Artekin liikkeessä, jossa hinnat huimasivat päätä. Yhden maton hän hankki lopulta antiikkimessuilta ja toiseen hän suorastaan kompastui, kun kotikulmille avattiin käytetyn designin liike Kruuna. Mustavalkoiset, graafiset ja korkeanukkaiset matot saivat kodin olohuoneesta ja Hugon lattialta. Huippudesign ulottuu kaikkialle keittiöstä lastenhuoneisiin saakka. Artek ei täällä ujostele lasten rajuakaan kohtelua.
Ilkka suhtautuu miljööseensä kuitenkin konstailemattomasti ja sanoo ostavansa sen mukaan, mikä silmää miellyttää, ei nimien perusteella.
– Sisustustyylini on sattuman sanelema. Pidän vanhasta, erityisesti 1950- ja 1960-lukujen muotokielestä ja sen vastapainona ultramodernista. Olen myös tanskalaisen ja suomalaisen designin ystävä, siinäpä se.
Jotakin on ostettu uutenakin, kuten Zanottan Onda-sohva 20 vuotta sitten Funktiosta. Kärkkäisen Morris-terrieri pinkoo asunnossa edestakaisin ja hyppää välillä koivet tanassa sohvalle. Sohvan täytyy olla vahva.
– Se on kestänyt monta koiraa, Ilkka hymähtää.

Huonekorkeus on kolme ja puoli metriä, ja kodin 172 neliötä on harkiten ja väljästi sisustettu. Sisämaisema on avara: kaikkialla on tilan ja valon tuntu.
– Kun minun piti seitsemän vuotta sitten valita merinäköalan ja tilan välillä, valinta oli helppo. Happea pitää olla ympärillä, Kärkkäinen kertoo.
Sitä paitsi hän sai kaupan päälle melkein merinäköalan. Jokapäiväinen lenkki Morriksen kanssa vie sadan metrin päähän Pohjoisrantaan ja Tervasaareen. Meri siintää siis oman kotikadun päässä.
Kodista ulos on kolme erilaista maisemaa. U:n ylähuipuissa sijaitsevista makuuhuoneista näkyy hauskasti huoneesta toiseen yli pyöräpihan. Hugon huoneesta avautuu näkymä sisäpihan pelargonirunsauteen.
U:n alakaaresta avautuu koko olohuoneen ja keittiön seinän leveydeltä näkymä kadulle, mutta kadulta ei näe sisään. Sohvalta taas voi katsella vastapäisen jugendtalon kultakoristeista seinää. Bussien yläosat vilahtelevat ohi, ja asunnossa on selvä kaupungin tuntu, vaikkei hälinä sisään kuulukaan.
Puskurina kadun ja kodin välissä pursuilee kesästä syksyyn pelargonirivistö. Kärkkäinen hankki joitakin vuosia sitten kotikatunsa peltisepänliikkeestä mittatilaustyönä laatikot pelargoneilleen. Urbaanin kuoren alla taitaa asustaa pieni maanläheinen puutarhuri.

Irma Capiten Kuvaussuunnittelu Laura Brotherus Kuvat Riikka Kantinkoski