Käden jälki

Moderneissa kehyksissä on vanhoja, mustavalkoisia valokuvia. Ne vievät katsojan sotia edeltävään aikaan: kesäiselle rannalle, jossa nuoret naiset ja miehet ottavat huolettomina aurinkoa, leikkivät ja ilveilevät kameralle. Valo luo heistä pitkät varjot puiselle laiturille.

Yksi kuvien kauniista, nuorista naisista on sisustussuunnittelija Kirsi Santalon isoäiti. Mummot liittyvät hänen elämäänsä ja sisustukseensa saumattomasti. Varsinkin toinen heistä teki paljon käsitöitä ja opetti Kirsin jo lapsena tekemään käsillään eli ”väkertämään”.

Ensi silmäyksellä ei arvaisi, että monet 48,5-neliöisen helsinkiläiskaksion esineistä ja sisustuselementeistä ovat Kirsin käsialaa. Päinvastoin − vierailija miettii, mistä designliikkeestä eteisen naulakko ja keittiön valaisin ovat löytyneet. Matkoiltako, kun tuollaisia ei ole tullut vastaan?

Kuitenkin niin eteisen tarjoiluvaunu ja naulakko, keittiönvalaisin, lukuisat tyynynpäälliset, tuolit ja hyllyt ovat joko syntyneet tai ainakin saaneet uuden ilmeen hänen käsissään. Pieni budjetti ei näy asunnosta lainkaan. Siitä on tullutkin paljon positiivisia kommentteja. Tekeminen ei kuitenkaan ole perustunut kierrätykseen tai ekologisuuteen − termejä kun ei ollut oikeastaan vielä keksittykään, kun Kirsi aloitti harrastuksensa.

Asunto on kodikas. Kapea eteinen avautuu vasemmalle valoisaksi olohuoneeksi, jonka valkoista kaappirivistöä ryhdistää tumma puulista. Puiset kalusteet tekevät kylpyhuoneesta viihtyisän. Keittiöstä pääsee värikkääseen makuuhuoneeseen, jonka seinälle on ripustettu pieni 1950-luvun peili. Parveke on viherkasvien täyttämä. Hento linnunlaulu kantautuu elementtitalojen väliin jätetystä koivusta.

Vuosituhannen alussa Kirsi asui aivan toisenlaisessa paikassa. Lontoon pölyiset ja meluisat kadut olivat avoinna suurkaupunkiin kotiutuneelle muotityöläiselle. Eräällä Suomen-vierailullaan Kirsi näki asuntoesittelykyltin ja päätti poiketa sisään − kuten niin moni muukin sunnuntai-iltapäivisin. Hän teki ostopäätöksen nopeasti.

Kun paluu Lontooseen koitti, Kirsillä oli asunto Suomessa mutta ei minkäänlaista aikomusta muuttaa takaisin. Asunto oli vuokralla useita vuosia. Pukuompelijaksi valmistunut Kirsi työskenteli pitkään vaatetusalalla tuotanto- ja suunnittelutehtävissä. Kymmenen Lontoon-vuoden aikana hän kuitenkin päätyi ravintola-alalle. Se sai hänet pohtimaan alan vaihtoa. Lopulta hän päätti aloittaa Lontoossa sisustussuunnitteluopinnot ja muuttaa takaisin Suomeen valmistuakseen sisustusarkkitehdiksi.

Kotiaan remontoidessaan hän suunnitteli heittävänsä surutta pois makuuhuoneen ja keittiön alkuperäiset kaapinovet. Toisin kävi: keittiön laminaattiovet saivat tumman pintakäsittelyn, ja niistä valmistettiin suoralinjainen, nykyaikainen sängynpääty. Kirsi sijoitti sen taakse vielä valot, joten pääty toimii iltaisin myös sisustuselementtinä. Lopputulos on tyylikäs mutta kotoisa. Makuuhuoneen vaatekaapeissa oli hänen mukaansa hirveät muoviset, integroidut vetimet − sellaiset, joita 1970-luvulla rakennetut suomalaiset kerrostaloasunnot ovat edelleen pullollaan. Ovien vaihtamisen sijaan Kirsi ”meikkasi” alkuperäiset vetimet piiloon. Niiden päälle kiinnitettiin puulistat, jotka toimivat uusina vetiminä. Ensin ne käsiteltiin tummalla puuvahalla mattapintaisiksi. Eteisen kaapinovet modernisoitiin samalla tavoin.

− Tuli ainakin vähemmän jätettä, Kirsi kommentoi ratkaisujaan.

− Ideoita tulee tehdessä, ei väkisin vääntäen. Remonttia aloittaessa kannattaa katsoa tarkkaan, mitä materiaaleja vanhasta kämpästä löytyy ja miettiä, voisiko niitä käyttää hyväksi.

1970-luvulla rakennetusta talosta ei väriä puutu. Porraskäytävän vihertävänkeltaiset seinät ja katot, portaiden oranssinpunaiset rungot ja kirkkaansiniset kaiteet tuovat mieleen hollantilaisen taiteilijan Piet Mondrianin työt. Myös asunto oli ostohetkellä alkuperäisessä kuosissaan. Muovimatot peittivät lattioita, ja vuokralainen oli maalannut keittiön oven kirkkaan- siniseksi. Makuuhuoneen kaapinovet oli kuvioitu sinisin kämmenenkuvin.

Seinät pysyivät remontissa paikoillaan, mutta kaikki pinnat uusittiin, samoin keittiö. Eteisen ja keittiön välisen oven poistaminen toi väljyyttä ahtaaseen tilaan. Kylpyhuone odottaa edelleen putkiremonttia, mutta Kirsi on muokannut kolkosta tilasta kotoisan puisilla hyllyillä, kaihtimilla, pyyhkeillä ja pienesineillä. Hyllyt hän valmisti puuvahalla käsitellystä laudasta ja keittiön kaapinovien vetimistä.

− Minulla on koko ajan jokin projekti meneillään. Varsinkin kun uutta kotia ei ole vielä löytynyt. Muutos voi olla jotain ihan pientä kuten tuolin verhoilua, Kirsi sanoo ja tulee paljastaneeksi, että etsii uutta asuntoa.

Nykyinen koti on silti hänelle henkilökohtainen ja tärkeä paikka. Yksi syy siihen on keittiön mosaiikkiseinä, jonka hän rakensi isänsä kanssa. Isä on eläkkeellä, joten hänellä oli aikaa olla auttamassa Kirsiä. Vanhat ylijäämälaatat löytyivät laatoittajana toimineen isän autotallista.

Kirsi asetteli pilkotut palat keittiön lattialle ja latoi ne isän kanssa seinälle. Projekti ei kuitenkaan ollut ihan helppo.

− Ärräpäitä lensi molemmilta paljon, sillä laasti kuivui liian nopeasti, Kirsi kertoo hymyillen. Lopputulos on kuitenkin niin hieno, ettei sitä uskoisi edulliseksi ja vieläpä omatekoiseksi. Tarvittiin vain paljon kärsivällisyyttä, runsaasti kekseliäisyyttä ja ripaus käsityöläishenkeä. 

Heini Lehtinen Kuvat Johanna kinnari