Kätevä saunamökki

Tuossa se nyt on. 20 neliön saunamökki, johon mahtuu kaikki tarpeellinen. Neljän neliön sauna, kahden neliön pukuhuone ja pieni tupa, koko paketti. Aluksi Tiina ja Juha Ruotsin oli tarkoitus rakentaa järvenrantatontille toinen asuinrakennus, mutta pitkän harkinnan jälkeen he totesivat, ettei sellaista tarvita. Pientä tilaa kompensoi iso terassi, jolla kokataan ja oleillaan. Jos sattuu tihuttamaan, tuleepahan vähän eksotiikkaa ruuanlaittoon ja tiskaamiseen.
 
Tontti hankittiin aikoinaan lähellä sijaitsevan hevostallin takia. Tyttärien hevosharrastus vei perhettä vuosikaudet ympäri Suomea, mutta tyttöjen vartuttua reissaaminen jäi. Enää harrastus ei sanele koko perheen vapaa-aikaa, vaikka nuorempi kilpaileekin edelleen. Vanhemmat viettävät mökillä aikaa yleensä kahdestaan, sillä 17- ja 20-vuotiailla naisilla on jo muuta tekemistä kuin hengailla siellä isän ja äidin kanssa.
Vanhemmat eivät sen sijaan hengailisi missään muussa paikassa mieluummin. Matka kotoa Kuopiosta mökille Kallaveden rannalle on vaivaiset parikymmentä kilometriä. Se ei ole juuri mitään matkustamiseen tottuneille. Jos mahdollista, mökillä pysytään koko kesä, eikä kaupunkiin ikävöidä.
Pilkunviilaajaksi itseään luonnehtiva Tiinakin ottaa mökillä rennosti. Täällä ei niuhoteta vaan annetaan asioiden vain tapahtua. Se on todellista lomaa sisustussuunnittelijalle, jonka työssä vaaditaan tarkkaa silmää. Mökillä tyylitajun pettämisen voi laittaa loman piikkiin.
 
Tummaa karheutta mökkiin saatiin maalaamalla hirret mustiksi, minkä ansiosta tupa uppoaa mäntymetsän väreihin. Tummuus toimii vastapainona Ruotsien kaupunkikodin vaaleudelle.
– Toivoin modernia mökkiä, mutta koska sellaista ei ollut valmiina tarjolla ja pelkäsin sen näyttävän pienessä koossa varastolta, päädyimme perinteiseen saunamökkiin. Suunnittelimme sen meille sopivaksi, Tiina kertoo.
– Tämä istuu hyvin ajatukseeni ”kaikki sopivasti rempallaan”. Moderni rakennus olisi saanut minut jatkamaan nipotustyyliäni sisustuksessa, hän lisää naurahtaen.
Tuvan ja saunan välisessä seinässä näkyy eletty elämä. Naapurit lahjoittivat sitä varten vanhoja tiiliä, jotka olivat yltä päältä laastissa. Ne haettiin peräkärryllä mökkitontille ja rapattiin sellaisenaan paikalleen.
Sisustus perustuu vanhan hyödyntämiselle.
– Emme tavoittele tyylipuhtautta vaan käytämme sen, mitä on jo olemassa. Emme mieti sen enempää, sopiiko se tänne. Haluamme välttää kaikenlaista kuluttamista, Tiina sanoo.
Keittokomeron avohyllykkö rakennettiin ylimääräisistä hyllytasoista, joille lautaset, peltipurkit ja Arabian vanhat kupit mahtuvat hyvin. Terassilla seisoo ruokakaupan remontista pelastettu tiskipöytä, johon haetaan vesi tontin rajalta.
Tuvan alkuperäiset tekonahkaiset Kilta-tuolit ostettiin erään yrityksen varastosta. Laskutasona toimiva pinnatuoli on Tiinan lapsuudenkodista ja ruokapöydän tuolit pariskunnan ensimmäisestä yhteisestä kodista.
Vanhasta tavarasta pitävä Tiina halusi mökille 1950-luvun vuodesohvan. Mies vastusteli, koska muisti nukkumisalustan hirveäksi, mutta vaimo ei luovuttanut. Tiina piti visiostaan kiinni vielä yölläkin, vaikka ei saanut nukuttua ja huomasi vain odottavansa aamua. Auringon noustessa hän oli valmis neuvottelemaan, ja vanhan vuodesohvan tilalle haettiin kaupasta toinen.
– Päällystin sen mummon tekemällä pitsipeitteellä, jonka sain muistaakseni rippilahjaksi. En ole tähän mennessä osannut käyttää sitä, mutta nyt tuntuu kuin se olisi odottanut kaapissa vain tätä tilaisuutta.
Punainen jääkaappi on sentään uusi, samoin varaava pikkutakka, mutta kaikki muu on jostain muualta kuin kaupasta.
 
Lippalakki väärin päin päähän ja kumisaappaat tai reinot jalkaan – siinä rennon mökkipäivän pukukoodi. Samassa hengessä Tiinan suhtautuu pöytävihreiden kasvatukseen ja puutarhan viljelyyn.
– Ostan kaupasta ruukkusalaattia ja törkkään sen sinne, missä sattuu olemaan multaa. Kyllä se salaatti sieltä kasvaa! Kukkia istuttelen miten sattuu ilman värikoodeja tai loogisuutta. Teen mitä mieleen pälkähtää.
Mökin työnjako on peritty isonvanhemmilta. Kaupunkioloissa Juha ei ole mikään machomies vaan koti-isä, joka hoiti pieniä tyttäriään Tiinan ollessa töissä. Mökillä kaikki on toisin. Ukko lämmittää saunan ja grillaa, kun akka kokkaa ja tiskaa astiat. Molemmat ovat järjestelyyn tyytyväisiä.
Mutta kun ryhdytään rakennushommiin, akkakin tarttuu vasaraan, sahaan ja poraan. Hän uskoo esimerkiksi tietävänsä miestään paremmin, miten ruuvit kannattaa terassia rakentaessa sijoitella. Täytyyhän jokaisen arvonsa tuntevan emännän osoittaa miehelleen kaapin paikka.
Tiinan ja Juhan elämä Kallaveden rannalla noudattelee omaa rytmiään, jonka rungon muodostavat ruuanvalmistus, syöminen ja tiskaaminen. Puuhailu on pariskunnalle tärkeää, oli se sitten rakentamista, risusavottaa tai kalastamista.
– Laiturinnokassa makoilu ei sovi minun ajatukseeni lomasta. Ennemmin olen hiki otsalla kottikärryn kahvoissa. Täällä riittää vaikka kuinka paljon kivaa tekemistä, Tiina sanoo.
Kun työt loppuvat, koittaa päivän paras hetki: saunominen. Sekin tosin vaatii ensin hikistä työtä, sillä vedet on kannettava järvestä ja puut halkopinosta. Saunan seinät ovat hirttä ja tiiltä. Rakennusvaiheessa niiden lämmönpitävyyttä hieman epäiltiin, mutta tehokkaan kiukaan ansiosta lämpöä on riittänyt.
Auringon laskiessa Tiina ja Juha katselevat saunan lasioven läpi järvimaisemaa. Silloin on vaikea muistaa, mistä sitä kaupunkioloissa oikein tulee nipotettua.