Keksintöjen koti Lahdessa

Koti ja työ nivoutuvat tiiviisti yhteen Tapio Anttilan elämässä, sillä mies on yksi maamme tämän hetken tuotteliaimmista kodin huonekalujen ja sisustusmateriaalien muotoilijoista. Syyskuussa avautuvilla Habitare-messuilla Anttila esittelee peräti kymmenkunta uutuustuotettaan.
Anttilalle koti ja työ ovat liki toisiaan myös konkreettisesti, sillä hänen yhden miehen suunnittelutoimistonsa sijaitsee saman kadun varrella kuin perheen kotikin. Aamuisin Tapio laskeutuu hissillä Lahden kattojen korkeudelta maanpinnalle ja kävelee parinkymmenen metrin matkan työhuoneelleen. Vanhaan katutason myymälään perustetussa toimistossaan hän suunnittelee kodin sisustustuotteita, joissa on näppäriä oivalluksia ja hillittyä skandinaavista tyylikkyyttä.
– Suunnittelen mielelläni käyttöesineitä, jotka ratkaisevat jonkin sisustukseen liittyvän ongelman. Mielestäni kodin kalusteissa olisi vielä paljon kehitettävää, Tapio sanoo.
Esimerkiksi mainetta ja palkintoja kahmineeseen On-vuodesohvaan Anttila suunnitteli yksinkertaisen ja toimivan rakenteen, joka ei vaadi monimutkaisia avausmekanismeja. Arkea helpottava oivallus on myös sohvatyyny, jonka sisään taitellaan petauspatja. Ratkaisu säästää kodin säilytystilaa.

Työpäivän päätyttyä hissi kuljettaa Anttilan takaisin kotiin. Neljän huoneen ja keittiön kerrostaloasunto sijaitsee Lahden ydinkeskustassa, vuonna 1952 rakennetun talon ylimmässä kerroksessa. Anttilan kolmihenkinen perhe muutti sinne kuutisen vuotta sitten, kun Tapio työskenteli Iskun julkisten tilojen kalusteiden suunnittelijana. Vaikka Tapio siirtyikin pari vuotta sitten itsenäiseksi suunnittelijaksi, perhe päätti jäädä vanhoille, tutuille kotikulmilleen.
Valoisan kerrostaloasunnon eteisessä tulijaa tervehtivät Tapion suunnittelemat lukuisat tuotteet. Niitä ei ole vain eteisessä ja siitä avautuvassa olohuoneessa vaan kodin jokaisessa huoneessa. Tapion työ muotoilijana näkyy ja on vahvasti läsnä perheen arjessa. Suunnittelijan kädenjälki näkyy myös asunnon ratkaisuissa, sillä koti remontoitiin perusteellisesti ennen muuttoa. Ostohetkellä asunto oli lähes alkuperäisessä kunnossa, ja seinätkin oli päällystetty vuosikymmenten takaisilla kuviotapeteilla.
Anttilat remontoivat kotiin pelkistettyä tilaa sekä yhtenäisiä ja valkoisia seinäpintoja. He viilasivat myös pohjaratkaisua käytännöllisemmäksi. Pari seinänpätkää purkamalla ja oviaukkoja suurentamalla asunto saatiin näyttämään aikaisempaa avoimemmalta. Toisaalta asunnossa onnistuttiin säilyttämään 1960-luvun alun selkeä ilme.
Muutostyöt eivät loppuneet remonttiin. Muutaman vuoden asumisen jälkeen perhe vielä laajensi asuntoaan, kun viereinen yksiö vapautui ja se liitettiin osaksi huoneistoa. Näin vanhemmat saivat uuden tilavan makuuhuoneen ja oleskelutiloista tuli avarammat, kun entinen makuuhuone voitiin muuttaa ruokailuhuoneeksi.
Sisustus on yhä jatkuvassa muutoksessa.
– Tässä asunnossa taitaa olla menossa jo kolmas sohvaryhmä, Tapio naurahtaa.

Kodin ilmeen uudistamiseen osallistuu muukin perhe. Sohvaryhmiä nopeammin kodissa ovat vaihtuneet verhot ja muut tekstiilit. Niiden suunnittelusta ja toteuttamisesta vastaa Tapion puoliso, sisustusarkkitehti Arja Anttila, joka työskentelee Vallila Interiorissa julkisten tilojen tekstiilien projektimyyjänä ja sisustussuunnittelijana. Koti onkin siis kahden kunnianhimoisen sisustajan koelaboratorio. Missäpä muualla suunnitelmiaan pääsisi paremmin testaamaan kuin omassa kodissaan.
Mukaan testiryhmään on päässyt myös yhdeksänvuotias Ada-tytär. Hän oli ensimmäinen, joka sai nukkua tänä keväänä Lundian mallistoon tulleessa parvisängyssä. Sänky onkin ottanut pysyvän paikan Adan huoneesta. Hän on järjestänyt parvisängyn metallisille tikkaille hienon Pet Shop -leluyhteisön.
– Monessa kodissa lastenhuoneet ovat hyvin pieniä, kuten meilläkin. Parven avulla saimme paljon lisätilaa Adalle, ja lastenhuoneeseen mahtuu nyt lukutuolikin. Jotta parvi ei pimentäisi huonetta, kiinnitin suunnittelussa paljon huomiota siihen, että se olisi kepeän ja valoisan näköinen, Tapio kertoo.
Tapio valitsi sängyn materiaaliksi vanerin, jonka rakenteet kestävät ohuenakin. Myös valkoinen väri ja metallirakenteet tuovat sänkyyn valoisuutta.

Tuotannossa olevien kalusteiden lisäksi Anttiloiden kodissa on kehitys-, idea- tai testausvaiheessa olevia kalusteita. Olohuonetta hallitsevat On-sohvakalusto ja sarjan uusimpien mallien koekappaleet. Makuuhuoneessa taas on vanhoja tuolimalleja opiskeluajoilta ja Koskisen sisustuslevystä rakennettu kaunis sängynpääty – Tapion designia sekin.
– Uusia kalustemalleja on hyvä testata kotona. Niissä saattaa ilmetä asioita, joita ei olisi muutoin tullut ajatelleeksi. Harvemmin esimerkiksi tehdassalissa on aikaa istua sohvalla pitkän elokuvan ajan, mutta kotona se onnistuu helposti. Kalusteiden kokoamista on niin ikään hyvä kokeilla. Usein huonekaluihin tulee testaamisen jälkeen ainakin pieniä muutoksia, hän kertoo.
Kodissa näkyy myös uusia, vasta valmistajaa etsiviä ideoita. Mielenkiintoinen projekti on esimerkiksi olohuoneen av-seinäke. Siihen Tapio on sommitellut taulutelevision ja metallihyllyt muulle viihde-elektroniikalle. Mikä tärkeintä, rumat johtovyyhdit jäävät siististi seinäkkeen taakse piiloon.
– Nykyiset laitteet ovat aika pieniä, joten hyllytkin voivat olla ohuita ja kevyen näköisiä.
On Anttiloiden kodissa toki muidenkin suunnittelijoiden tuotteita. Perhe on hankkinut kotiinsa sekä mielenkiintoista nykymuotoilua että tuttuja designklassikoita. Esimerkiksi olohuoneen takkanurkkauksessa on Tapion suunnitteleman Tuohi-seinän parina Radiuksen minimalistisen yksinkertainen bioetanolitakka ja kaksi metallista Bertoia-klassikkotuolia.
– Tuolit toin kotiin helsinkiläiseltä roskalavalta. Lavalla oli neljä tuolia, mutta en saanut tungettua autooni kerralla kuin kaksi. Kun palasin myöhemmin hakemaan kahta muuta, joku oli ennättänyt jo ottaa ne, Anttila harmittelee.
Takkaan Tapio iski silmänsä Saksassa Design Plus -muotoilupalkinnon jakotilaisuudessa, kun hän oli hakemassa omaa palkintoaan Tuohi-seinästä.
– Nyt meillä on sitten kaksi Design Plus -palkittua kalustetta vierekkäin, muotoilija naurahtaa.
Nurkkaus on hyvä esimerkki Anttilan sisustamisperiaatteista. Hänen mielestään tiloihin saadaan mielenkiintoa ja jännitettä, kun niissä on vastakohtaisuutta. Karhea ja villi tuohipinta tuo hauskaa vastapainoa muuten hallittuun ja vähäeleiseen sisustukseen.

Muotoilijalle koti on siis työväline. Vaikka siellä uudet ideat, kalusteet ja sisustusmateriaalit vaihtuvatkin tiheään, ei Tapio Anttila halua, että kodinsisustamiseen suhtauduttaisiin kuin pintamuotiin, jota täytyy uusia trendien mukaan.
Päinvastoin, hän nimeää yhdeksi keskeisimmistä tavoitteistaan sen, että suomalaisiin koteihin saataisiin kunnollisia kalusteita, joiden materiaalit, rakenne ja ulkonäkö kestävät vuosien käyttöä.
– Uskon, että ihmiset ovat kyllästyneet ostamaan lipastoja, joiden he tietävät kestävän vain hetken. Tänä päivänä huonekalujen ostajat haluavat panostaa laatuun ja pitkäikäisyyteen.

Anna-Kaisa Huusko Kuvaussuunnittelu Laura Brotherus Kuvat Riikka Kantinkoski