Keskustakoti tulvii taidetta

Vaikka ollaan Helsingin ydinkeskustassa, kaupungin äänet ovat vaimenneet hiljaiseksi taustahuminaksi. Metrolinja kulkee talon alta, mutta sitä ei huomaa. Ihmisvilinästä ei näy jälkeäkään, sillä katutason huoneistoa ympäröivät vastakkaisten talojen seinät. Ikkunoista pilkottavaa maisemaa parempaa katsottavaa tarjoavat oviaukoista näkyvät suuret öljyväritaulut.
Johanna Lindholm ja Ville Tolvanen ihastuivat Petri Yrjölän teoksiin jo vuonna 2006. Tuolloin Villen kotikaupungin Oulun taidemuseossa oli pohjoissuomalaisten taiteilijoiden yhteisnäyttely. Sekä Johannalle että Villelle jäi mieleen sama teos: Yrjölän Kuuntelija. Siihen aikaan Yrjölästä ei kuitenkaan löytynyt netistä mitään tietoa, joten pariskunta näki vaivaa jäljittääkseen hänet. Lopulta kävi ilmi, että taiteilija oli kotoisin Oulun seudulta, ja hän oli syntynyt vuonna 1972, kuten Johanna ja Villekin. Pariskunta matkasi taiteilijan luokse Iihin katsomaan, mitä muuta tämä oli tehnyt.
Tauluostoksista alkanut tuttavuus on syventynyt vuosien varrella. Niinpä kun Johanna ja Ville saivat uuden kotinsa remontin valmiiksi, Petri tuli katsomaan paikat tauluille, ennen kuin muuta sisustusta edes mietittiin. Uuteen kotiin ostettiin Petriltä kaksi taulua lisää, sillä sadan neliön huoneistossa on riittävästi seinäpintaa useille tauluille.
Tänä vuonna Ars Fennica -ehdokkaaksi valitun taiteilijan kaksimetriset öljyvärityöt ovatkin kodin hallitsevimpia elementtejä. Taulut on tarkoituksella sijoiteltu niin, että niitä voi katsella viereisistäkin huoneista. Kolmiulotteisilta vaikuttavat työt vaativat katseluetäisyyttä.
– Tauluissa on jotakin hypnoottista. Niitä ei koskaan väsy katsomaan, sillä niissä näkee aina jotakin uutta, Johanna kuvailee.
Hän kertoo työhuoneessa olevan Matkalla-teoksen suorastaan hohtavan pimeässä. Pariskunnan lempitaulut ovat kuitenkin olohuoneessa. Johannan suosikki on vihreäsävyinen Lähde ja Villen punaisena räiskyvä Tulessa. Petri Yrjölä ammentaa aiheensa pitkälti luonnosta, mutta ei hän mikään maisemamaalari ole. Taiteilija kertoo, ettei hän koskaan maalaa taulun merkitystä umpeen, vaan katsojalle jää aina tulkinnanvaraa. Toki nimi ja tunnistettavat aiheet ohjaavat tulkintaa, mutta silti taulut ovat enemmän symboleja kuin maisemia. Aivan konkreettisestikin monikerroksiset teokset syntyvät pitkän ajan kuluessa yhä uusien maalikerrosten myötä, ja myös taiteilijan tulkinta saattaa muuttua matkan varrella.
– Tauluni toimivat ikään kuin ikkunoina toiseen todellisuuteen, Yrjölä sanoo.

Omalla sisäänkäynnillä varustettu koti on jo itsessään kuin toinen maailma. Kolmikerroksinen, renessanssihenkinen piharakennus jää piiloon sitä ympäröivien rakennusten väliin. Tunnelma on pikemminkin italialainen kuin helsinkiläinen.
Johanna ja Ville asuvat korttelin päässä Rautatientorista kuin rivitalossa. Yksityisyyttä heillä on kuitenkin paljon, sillä pariskunta ja heidän kaksi dalmatialaispentuaan ovat koko talon ainoat asukkaat. Iltaisin koukeroisten takorautasuojusten takaa vain heidän ikkunoistaan loistaa valo, sillä koko muu talo on toimistokäytössä. Ainoina asukkaina Johanna ja Ville ovat saaneet luvan oman terassin rakentamiseen entisen yhdeksänreikäisen ulkohuoneen katolle. Sinne pääsee suoraan työhuoneen ikkunasta, joka on tarkoitus vaihtaa myöhemmin oveksi. Ympäröivät seinät varmistavat täydellisen rauhan, ja rujo takapihanäkymä luo mielleyhtymiä New Yorkin kujista. Helsingissä näkee harvoin mitään näin urbaania.
1890-luvulla valmistunut talo rakennettiin alun perin herrasväen asuintaloksi. Silloin näkymät avautuivat Rautatientorille, ja porttikäytävän läpi kulki katu suoraan Ateneumin taidemuseon eteen. Paremman väen lisäksi talossa asui lukuisa joukko palvelijoita ja alivuokralaisia, ja kellarikerroksessa oli työläisten asuntoja. Heitä varten takapihan ulkovessakin rakennettiin, sillä herrasväellä oli vesiklosetit. 1920-luvulla talossa toimi yksityinen sairaala ja lepokoti, joka sittemmin muutettiin pensionaatiksi. Vuonna 1936 taloon perustettiin legendaarinen matkustajakoti Mekka. Rakennus pääsi kuitenkin varojen puutteessa rappeutumaan, ja 2000-luvun alussa sille haettiin jo purkulupaa. Lukuisiin elokuviinkin ikuistettu Mekka tunnettiin lopulta varsinkin sosiaaliviraston toimeentulotukiasukkaiden nuhjuisena majapaikkana.

Tätä nykyä talo on suojeltu, koska se on kulttuurihistoriallisesti arvokas. Pitkän alennustilan jälkeen se on vihdoin korjattu entiseen loistoonsa. Täydellinen peruskorjaus putkiremontteineen oli alkamassa, kun Ville ja Johanna ostivat asuntonsa. He eivät kuitenkaan siitä säikähtäneet, päinvastoin. Tätä ennen pariskunta oli remontoinut jo kolme kotia, ja he näkivät putkiremontin mahdollisuutena saada kaikki toiveensa toteutettua.
Partiolaisten omistama huoneisto oli ollut aikoinaan farkkuliike Mic Macin näyttelytilana ja flamencokouluna, mutta 1990-luvun alusta lähtien se oli toiminut opiskelija-asuntona. Alkuperäisistä tulisijoista oli enää puolikas jäljellä: olohuoneeseen oli nimittäin jossain vaiheessa muurattu kaakeliuunin tilalle avotakka, jonka koristeina oli käytetty alkuperäisiä kaakeleita. Johanna ja Ville yrittivät pelastaa myös vanhat lattiat muovimattojen alta, mutta se onnistui vain työhuoneessa. Huoneiden väliset oviaukot, joista nyt katsellaan tauluja, oli levytetty umpeen. Taloyhtiön ullakolla oli onneksi alkuperäisiä peiliovia sekä yksi erikoinen, Chicago 1910 -tekstillä varustettu liukumekanismilla toimiva ovi. Sepällä teetettiin mallin mukaan toinen samanlainen, joten nyt komeat liukuovet kehystävät sekä ruokailutilan ja työhuoneen että olohuoneen ja makuuhuoneen välistä oviaukkoa. Suurempia muutoksia huonejärjestykseen ei tehty. Entisen kylpyhuoneen tilaa hieman laajennettiin eteisen puolelle, jotta sinne saatiin sauna, ja wc siirrettiin erilliseen komeroon. Vanhoihin kuoriin tehtiin kuitenkin täysin moderni tekniikka.
– Asunnon arkkitehtuuri ohjasi ratkaisuja, mutta rikoimme paikoin tietoisesti tyylipuhtautta hakien aiempaa hieman rosoisempaa ja modernimpaa linjaa, Ville sanoo.

Sisustus on Villen kuvauksen mukaan ”poikkitieteellinen” eli rento yhdistelmä vanhaa ja uutta. Pariskunnalla oli toivotusta ilmeestä vahva visio, ja tavaroita on hankittu sitä mukaa, kuin sopivia on tullut vastaan. Paljon on kierrätettyä: ruokapöytä on mökin vajan ullakolta, sohva on kaverin vanha ja kirjahylly pelastettiin toisen kaverin autotallista. Jacobsenin Seiska-tuolitkin on ostettu käytettyinä.
Valaistukseen on panostettu erityisen paljon, sillä Ville ja Johanna kuvittelivat talvella ostetun huoneiston olevan pimeä ympäri vuoden. Suurten ikkunoiden vuoksi se ei pidä paikkaansa, mutta syksyn pimeydessä halogeenein valaistut katot eivät harmita lainkaan. Ylöspäin suunnattua valaistusta täydentävät lukuisat designvalaisimet, jotka Ville on tilannut saksalaisesta verkkokaupasta.
– Itse asiassa koko remontti oli varsinainen nettiremontti, sillä tilasimme verkosta lähes kaiken minkä voimme, kodinkoneita ja kivilaattoja myöten.
Karhealla betonilla rapattu kylpyhuone sekä avarat ja korkeat huoneet tuovat asuntoon ripauksen loft-henkeä, kun taas mustaksi käsitelty sauna vie ajatukset savusaunaan. Saunassa on työhuoneeseen avautuva ikkuna, johon Petri Yrjölä ehkä vielä jonain päivänä maalaa perinteisen koivumaiseman. Niin hän ainakin on uhannut.

Katariina Krabbe Kuvaussuunnittelu Laura Brotherus Kuvat Riikka Kantinkoski

Lähteenä käytettiin Arkkitehtitoimisto Okuluksen vuonna 2001 tekemää rakennushistoriallista selvitystä.