Kiemurtava kuvio

Keittiön seinäkaakeleissa kiemurtelee punaisia ja sinisiä kuvioita. Koristeelliset villamatot tuovat mieleen Tuhannen ja yhden yön tarinat. Ei, nyt ei olla Turkissa vaan Jyväskylässä.

– Olemme lomailleet usein Etelä-Euroopassa, jossa olen ihaillut keittiöiden värikkäitä, ornamenttikuvioisia laattoja. Jo vuosia sitten päätin, että jos hankimme talon, haluan keittiööni samanlaiset, Katriina Hämäläinen sanoo.

Uudessa kodissa Katriinan toive toteutui. Laatat tilattiin Italiasta pienen, kuvastossa olleen kuvan perusteella. Kaakelien vastapainoksi keittiöön valittiin valkoiset kaapistot ja rosteriset keittiökoneet.

Hämäläiset löysivät kotinsa kolmisen vuotta sitten. Kun he alkoivat suunnitella remonttia, oli työn- jako selvä: Katriina suunnitteli ja hänen miehensä Jouni toteutti. Katriina kuvailee makuaan varmaksi – päätökset syntyivät nopeasti. Remontoinnista ja sisustamisesta tuli parin yhteinen harrastus. Jostain piti kuitenkin tinkiä. Mökillä tuli vietettyä aiempaa vähemmän aikaa, samoin puutarhassa. Kaksikymmentä vuotta vanha talo oli erinomaisessa kunnossa, mutta pinnat kaipasivat nykyaikaistusta. Periaatteena oli, että pariskunta teki itse kaiken minkä osasi ja säilytti mahdollisimman paljon alkuperäisiä materiaaleja.

– Emme esimerkiksi vaihtaneet uutta parkettia vanhan tilalle, vaan hioimme lattiat ja maalasimme ne vaaleanharmaalla maalilla, Jouni sanoo.

Ensin uusittiin keittiö ja siitä jatkettiin huone kerrallaan. Vaikka remontti sujui hyvin, se oli myös raskas. Esimerkiksi tapetointi osoittautui ennakoitua isommaksi työksi, sillä vanhat tapetit olivat tiukasti kiinni. Lattioiden oli kuivuttava viikko ennen kuin niillä saattoi kävellä. Olisi toki ollut yksinkertaisempaa remontoida koti ensin ja muuttaa vasta sitten, mutta toisaalta monet ajatukset ehtivät jalostua odotellessa. Esimerkiksi päätös oleskelutilojen sävyistä.

– Vaaleat perusvärit saivat asunnon näyttämään tilavammalta. Isojen pintojen uusimisen jälkeen oli helppo jatkaa muihin huoneisiin, Jouni kertoo.

Murretut sävyt tuovat makuuhuoneisiin levollisen tunnelman. Vanhempien huoneessa on valkoista, punertavanharmaata ja tummanpunaista, 18-vuotiaan Vilman huoneen pääväri taas on seesteinen harmaa.

Olohuoneen maitokahvinväristä tapettia ja punamustaa nojatuolia yhdistävät symmetriset ornamenttikuviot. Ne toistuvat myös matoissa ja tyynyissä, joista monet on tuotu ulkomailta.

– Tyynyt tuovat mieleen muistoja Italiasta, Kreikasta ja Espanjasta. Minulla on tapana ostaa jokaiselta matkaltani muistoksi yksi sisustuselementti, Katriina kertoo.

Remontissa muuttuivat myös mäntypuiset portaat. Ensin oli tarkoitus vaihtaa kaiteet lasisiin ja maalata askelmat, mutta lopulta kaiteet päätettiin rakentaa valkoisista puurimoista. Askelmat puolestaan päällystettiin karheilla, keraamisilla laatoilla.

Katriina pelkäsi aluksi, ettei säilytystilaa ole tarpeeksi. Vanhat vaatekomerot päätettiin korvata tilavilla liukuovikaapistoilla, jotka kätkevät sisäänsä myös työpisteen ja tietokoneen. Myös kodinhoitohuoneesta tuli uudenaikaisten kaapistojen ansiosta tilavampi.

Pihapiiri on rauhallinen, sillä tien päässä sijaitseva tontti rajautuu metsään. Pihalla on varastorakennus, jonka toinen pää on remontoitu vierasmajaksi. Siellä kuivataan myös pyykkejä.

Pihaa alettiin kunnostaa viime kesänä. Puita ja pensaita poistettiin ja siirrettiin. Lisäksi portaiden reunoille istutettiin pitkään kukkivia maanpeiteruusuja. Tekemistä kuitenkin riittää vielä.

– Aluksi minun oli vaikea hyväksyä keskeneräisyyttä, sillä olen pikkutarkka ihminen. Kuvittelimme, että jaksaisimme remontoida taloa iltaisin töiden jälkeen. Sitten tajusimme, että aikaa ja energiaa riittää vain lomilla, Katriina kertoo.

Pikkuhiljaa valmistunut remontti on opettanut kärsivällisyyttä ja taitoa tarttua hetkeen.

– Parasta on, että kodissamme on levollinen tunnelma, Jouni sanoo.

Tiina Laaninen Kuvaussuunnittelu Eveliina Ahonen Kuvat Satu Nyström