Kommellusten kautta kotiin

Voi vain kuvitella, miltä Kimmosta tuntui, kun hänelle selvisi, että puoli vuotta kestänyt varovainen purkutyö oli ollut turhaa. Yläkerrasta purettu seinä osoittautui nimittäin kantavaksi, ja talo piti purkaa pelkäksi rungoksi. Kolmen muovimattokerroksen, tapettien ja yläkerran seiniä koristaneiden styroksilevyjen varovainen irrottaminen, jotta mahdollisimman paljon vanhaa säästyisi, meni lähes täysin hukkaan. Siinä vaiheessa Maarit-vaimonkin mielessä lienee käynyt, että olisi sittenkin pitänyt purkaa koko talo.
Yläkerran kantavan seinän purkaminen oli yllättävä takaisku, joka kostautui monessa kohdassa. Alkuperäisiä suunnitelmia piti muuttaa ja tukirakenteisiin piti panostaa odotettua enemmän sekä rahallisesti että ajallisesti. Vanha lankkulattia ja keittiön kattoa koristanut vanerinen peilikatto kannettiin lopulta roskalavalle, vaikka ne oli alun perin tarkoitus säästää. Keittiön tiiliseinä on kuitenkin alkuperäinen.
Espoon Laaksolahdessa sijaitseva, mineriittilevyjen peittämä 1940-luvun talo ei ensi silmäyksellä varsinaisesti edes ihastuttanut Maaritia ja Kimmoa, mutta tontti ja kaksikerroksiselta talolta aukeava maisema vakuuttivat heidät. Molemmat uskoivat, että tässä talossa voisi olla potentiaalia.
Seutu oli perheelle tuttu, sillä heidän entinen kotinsa sijaitsi vain muutaman sadan metrin päässä uudesta. Sijainti on hyvä, sillä luonto on lähellä ja perheen 8-vuotiaan tyttären koulumatka taittuu kävellen.
Nyt remontista on kulunut jo vuosia, ja Maarit ja Kimmo ovat kotiutuneet taloon. Jälkikäteen he ovat sitä mieltä, että kodin persoonallinen ilme olisi menetetty, jos kunnostamisen ja laajentamisen sijaan olisi päädytty purkamaan vanha talo pois ja rakentamaan tilalle kokonaan uusi.
Suuri osuus suunnittelussa oli arkkitehti Pirjo Badermanilla, joka osasi tarjota perheelle ennakkoluulottomiakin ratkaisuja, ja auttoi näkemään vanhan talon uudessa valossa.

Maarit rakastaa hyvää ruokaa ja ruuanlaittoa, minkä vuoksi talossa on iso keittiö, jossa mahtuu kunnolla puuhastelemaan. Perhe kutsuukin mielellään ystäviä luokseen iltaa istumaan ja nauttimaan hyvästä ruuasta. Ison ruokapöydän ääreen mahtuu jopa monta ystäväperhettä kerralla.
Ruokapöytä näyttää ensisilmäyksellä vanhalta, ja antiikkiset tuolit, joita on kerätty pöydän ympärille vuosien varrella, lisäävät samaa vaikutelmaa. Todellisuudessa pöytä on kuitenkin Kimmon aikoinaan suunnittelema ja puusepän toteuttama. Kun perhe muutti uuteen avaraan kotiinsa, ruokapöytä näytti auttamattomasti liian pieneltä. Siitä ei silti haluttu luopua, joten apuun pyydettiin Maaritin kädentöissä taitava isä. Hän teki pöytälevyn keskelle jatkopalan, joka näyttää kuin pöydässä aina olleelta. Lisäksi puu on saatu näyttämään vanhalta vahaamalla ja öljyämällä sen pinta.
Kimmo on suunnitellut taloon myös muita yksityiskohtia. Ikkunat, kaiteiden pylväät ja olohuoneen takka kuvastavat hänen näkemyksiään.
– Olen jugendin ystävä ja otinkin siitä vaikutteita ikkunoihin. Tosin myös talon alkuperäispiirroksen ikkunat muistuttavat rungoltaan suunnittelemiani ikkunoita, Kimmo kertoo.
Olohuoneen muhkea betonitakka ei sen sijaan aivan vastaa suunnitelmia. Maarit ja Kimmo antoivat muurarille pienen tuhruisen luonnostelman siitä, miltä takan tulisi näyttää, mutta muurari toteuttikin luonnoksen millilleen. Takan keskelle tarkoitettu hormi on nyt sivussa, eikä puita voi polttaa kuin toisessa laidassa. Pariskunta ei kuitenkaan ole niitä ihmisiä, jotka jäävät murehtimaan asioita. He suuntaavat katseet eteenpäin ja oppivat elämään virheiden kanssa. Vaikka takassa ei nyt voikaan grillata kokonaista sikaa, sen nurkassa loimuava tuli luo silti mukavaa tunnelmaa, josta osataan myös nauttia.

Suuri olohuone oli koko perheen unelma. Se aukeaa avarana tilana, eikä heti uskoisi, että kyseessä on talon laajennusosa. Uuden osan haluttiin näyttävän vanhalta, ja katon tukirakenteina toimivat palkit on petsattu vanhannäköisiksi. Tärkeintä oli säilyttää talon henki ja tunnelma, ei niinkään rakentaa vanhaa. Talo on kaupunkikoti, ja siltä sen pitää myös tuntua. Toinen kerros on laajennusosan kohdalla vain vanhempien makuuhuoneen kokoinen. Näin se madaltaa oleskelutilasta ruokailualueen ja jättää muun tilan korkeimmillaan 7,5-metriseksi.
Olohuoneen kattorakenteen idea laitettiin muistiin jo vuosia sitten, kun Maarit ja Kimmo lomailivat Uudessa-Englannissa Pohjois-Amerikassa. He ostivat matkalta paljon sisustuskirjoja, ja perheen haaveisiin alkoi piirtyä kuva suuresta ja avarasta oleskelutilasta. Nyt olohuoneen isoista ikkunoista tulvii valoa.
Verhoja ei ole lainkaan, jotta kauniit ikkunanpuitteet pääsevät esiin. Verhoja ei ole muissakaan huoneissa, mikä onkin ainoa asia, josta pariskunta on sisustuksessa eri mieltä. Keväisin auringon valaistessa yhä enemmän ja aikaisemmin Kimmo alkaa vaatia verhoja edes makuuhuoneeseen. Maarit kuitenkin toteaa, että verhottomuus on tarkkaan harkittua.
– Visuaalisuus ja esteettisyys menevät meillä käytännöllisyyden edelle. Arvostamme molemmat ennen kaikkea esteettisyyttä.
Maarit ja Kimmo kertovat sisustavansa intuitiolla. He lukevat paljon sisustuslehtiä ja -kirjoja, mutta oman kodin kohdalla odotetaan inspiraatiota. Kodissa on paitsi uutta ja vanhaa myös designia. Tärkeintä on, että koti miellyttää omaa silmää. Hankintoja tehdään pikku hiljaa. Maarit toteaakin, että kodin sisustaminen on jatkuva prosessi, jota tehdään spontaanisti. Perheen viimeisin hankinta on olohuoneen nurkassa seisova kaappi.
– Menimme ostamaan paistinpannua ja tulimme kaupasta sekä sen että tuon kaapin kanssa, Maarit sanoo nauraen.

Perhe on asunut kodissaan jo muutaman vuoden, ja remontista, muutosta sekä kaikista matkanvarrella sattuneista kommelluksista on kulunut aikaa. Nyt he voivatkin jo naureskellen kertoa tarinoita siitä, kuinka perhettä tervehti muuttoaamuna lainehtiva lattia, kun he avasivat uuden kotinsa oven. Keittiössä oli pahaksi onneksi tapahtunut vesivahinko. Juttuja riittää siitäkin, kuinka vesivahinko uudistui ja kun perhe oli evakossa, heillä kävi murtovarkaita. Varkaat saatiin onneksi kiinni ja tavarat takaisin. Nyt Maaritin ja Kimmon huumorintaju kestää kertoa siitäkin, kuinka jo aiemmin remonttivaiheessa työmiesten laitteet varastettiin – ja niitä laitteita ei sitten koskaan enää nähtykään.
Remontoitavaa riittäisi suuressa talossa jatkossakin. Työhuoneeseen on nimittäin suunnitteilla kakluuni, ja kellarikerrokseen ei ole vielä koskettukaan. Jossakin vaiheessa sinne tehdään saunaosasto kylpyhuoneineen ja lisää säilytystilaa.
Ison ja mutkikkaan remontin jälkeen on kuitenkin aika hengähtää ja antaa asioille aikaa. Sisustus, tulevat remontit ja puutarhasuunnitelma saavat odottaa inspiraatiota, eikä niistä haluta ottaa stressiä juuri nyt. Nyt on aika nauttia onnistumisista.

Pauliina Lehtinen  Kuvaussuunnittelu Laura Brotherus  Kuvat Riikka Kantinkoski