Lakeudelta kajahtaa vaalea romantiikka!

Naapurit ovat takuulla pohtineet, viihtyvätkö Hirvelät paremmin autotallissaan kuin vuosi sitten valmistuneessa omakotitalossaan, niin tiuhaan he tallinovea raottavat. Timon tiedetään huoltavan kippioven takana vanhoja moottoripyöriä ja mopoja, joista iäkkäin on vuoden 1959 Solifer. Mutta Jaanakin? Hän viihtyy siellä kaiketi pidempiä aikoja kuin miehensä.

Lapualaiset ja kaikki muut, joiden uteliaisuus heräsi: Autotalli on edelleen autoa ja moottoripyöriä varten, mutta siitä on tullut myös toimintakeskus uusimmalle harrastukselle. Hirvelät hankkivat nimittäin vanhoja huonekaluja, joita he kunnostavat oman kodin kaunistuksiksi.

Viikonloppuisin Jaana ja Timo koluavat lähikuntien huutokauppoja. Sieltä kelpaavat mukaan edulliset ja sopivan nuhjaantuneet kaapit, tuolit ja pöydät eli hieman liioitellen kaikki, mille kannattaa antaa uusi elämä. Useimmiten kunnostukseksi riittävät hiominen ja maalaaminen, toisinaan kulutetaan vielä vastakäsiteltyä pintaa reunoista ja muista sopivista kohdista. Tärkeää on, että kalusteet näyttävät ehostettuinakin monta kotia ja käyttäjää palvelleilta. Entistämisestä Hirvelät eivät puhu, koska he eivät yritä palauttaa tavaroita alkuperäisten näköisiksi.

– Minä päätän kotimme tyylistä, mutta emme osta mitään, mitä me molemmat emme voi hyväksyä, Jaana kertoo.

Paranneltu patinakaan ei ole niin ratkaisevaa kuin väri, jonka huonekalut saavat. Joka ikinen vaihtuu valkoiseksi. Maalikaupassakin arvataan heti, millaista maalia Hirvelät tulevat taas hakemaan.

– Pidän maalaisromantiikasta, johon kuuluvat vanhat tavarat ja patina sekä valkoisuus. Valkoinen väri merkitsee rauhaa, ja se auttaa keräämään voimia arkipäivän haasteisiin. Olen tuntenut mieltymystä valoisiin ja ilmaviin huoneisiin, vaaleisiin väreihin ja entisajan tyyleihin jo lapsesta lähtien, Jaana sanoo.

Äiti oli tietysti ensimmäisenä ihmettelemässä, miksi tytär vaati huoneeseensa samansävyiset verhot ja päiväpeitteen. Kirjavat vaihtoehdot eivät tulleet kysymykseenkään.

– Sisustaminen on minulle niin rakasta, että voisin jäädä joskus viikoksi yksin kotiin. Silloin tekisin erilaisia asetelmia, miettisin uusiksi tavaroiden ja huonekalujen paikkoja ja lueskelisin kasakaupalla sisustuslehtiä.

Internetin blogit antavat uusia virikkeitä ja mahdollisuuden kohdata sielunkumppaneita. Kirjoittajat mietiskelevät usein, kuinka he saavuttaisivat tanskalaisten, ruotsalaisten ja ranskalaisten taidon sisustaa hurmaavan rennosti ja kodikkaasti.

Muutama huutokauppa-aarre on päässyt paraatipaikalle olohuoneeseen. Jaana muistelee ensin kurvikkaan rokokootyylisen kaapin ja sohvapöydän vaiheita ja päätyy sitten niukkalinjaisen, kustavilaistyylisen vitriinikaapin vierelle. Komistus on ostettu jo seitsemän vuotta sitten, ja se taitaa olla yksi kodin tärkeimmistä huonekaluista.

– Timo hankki kaapin muutama viikko sen jälkeen, kun olimme alkaneet seurustella. Kaappi oli uusi ja tyylikäs, vain sen oikeassa yläkulmassa oleva vaurio pisti ikävästi silmään. Timo teki minuun heti suuren vaikutuksen korjaamalla sen kuntoon.

Hyvät teot eivät jääneet yhteen. Seuraavaksi Timo rakensi talon koko viisihenkiselle perheelle, vaikka nuorena olikin vakuuttanut, ettei koskaan rakenna itselleen ensimmäistäkään taloa. Valmistaloesitteiden joukosta erottui nopeasti suosikiksi Kannustalon 180-neliöinen, puolitoistakerroksinen Rauhala.

– Rungon pystytys kesti vain kaksi päivää, minkä jälkeen Timo hoiti rakennusmiehen taidoillaan ja isäni avustuksella loput.

Puoli vuotta Timo nousi aamuviideltä, meni päivätöihin, ajoi viiden aikoihin työmaalle ja sinnitteli siellä kymmeneen, joskus jopa puolille öin. Sitten oli katto paikoillaan ja sisätilat viimeistelty.

Joskus kaunista kotia katsellessaan Jaana pohtii, millaiseksi se mahtaa muuttua seuraavalla vuosikymmenellä. Hän päätyy joka kerta siihen muistikuvaan, että kymmenen vuotta sitten hänen luonaan näytti hyvin samantapaiselta kuin nyt. Miksi tyyliä pitäisikään muuttaa, kun sen on löytänyt ja toistuvasti hyväksi havainnut?

– Tyylin pysyminen samana ei suinkaan tarkoita sitä, että sisustus olisi valmis. Sehän pudottaisi harrastukselta pohjan. Toivon ainoastaan, että en sortuisi jokaista romanttista sisustajaa vaaniviin vikoihin, kuten pikkutavaroiden paljouteen, jota nimitän tavaraähkyksi. Muita ansoja ovat söpöstely ja sievistely.

Toistaiseksi kaikki on hyvin. Jaana uskaltaa jopa luopua sellaisesta, mikä ei enää tunnu sopivan sisustukseen. Itse parannellut huonekalut tuskin päätyvät ainakaan lähivuosina poistettavien listalle. Kun huonekaluihin on jättänyt oman jälkensä, ne muuttuvat paljon läheisemmiksi kuin ne, jotka on kantanut kaupasta uutena kotiin.

– Eikä koskaan tiedä, mitä huutokauppareissulta löytyy seuraavalla kerralla.

Kari-otso Nevaluoma Kuvaussuunnittelu Anja Nurmela Kuvat Tommy Selin