Puuhakkaan perheen koti

Ekaluokkalainen Oskari tulee koulupäivän jälkeen kotiin omilla avaimillaan, tekee itselleen välipalaa ja menee leikkimökkiin tekemään läksyjä.

Ekaluokkalainen Oskari tulee koulupäivän jälkeen kotiin omilla avaimillaan, tekee itselleen välipalaa ja menee leikkimökkiin tekemään läksyjä. Pikkuhiljaa muukin perhe tulee kotiin: yhdeksänvuotias isosisko Emilia ehtii ensin, sitten tulee äiti Elina. Yhteiselle ilta-aterialle saattaa Janne-isäkin ehtiä, jos hyvin käy.
Oskari on ylpeä itsenäisyydestään. Hän on nyt iso koululainen ja saa luottamusta sen mukaisesti. Se on mahdollista siksi, että koti sijaitsee rauhallisella alueel?la Helsingin Jollaksessa, ja koulukin on vain muutaman sadan metrin päässä. Kolmelta suunnalta meren ympäröimällä niemellä asuu paljon lapsiperheitä. Talot ovat isoja mutta tontit pieniä, joten naapurit ovat lähellä. Alueella on koulun lisäksi vain päiväkoti ja hyvin varustettu lähikauppa. Lisäksi lähistöllä on mahtavat mahdollisuudet ulkoiluun.
Oskarin perheelle lähiöelämä sopii hyvin. Molemmilla vanhemmilla on vaativa työ, ja arkena myös harrastukset pitävät perheen kiireisenä. Kun kotiin lopulta päästään, ei sieltä ole suuria haluja lähteä minnekään. Myös naapuruston lapset ovat löytäneet Oskarin kodista tukikohtansa, sillä onhan pihalla valtava trampoliini, jossa saa hyppiä sydämensä kyllyydestä. Vanhempien tullessa kotiin olohuoneen kulmasohvalla voi parhaimmillaan olla seitsemän kaverusta pelaamassa pelikonsolia tai katsomassa televisiota tai dvd-elokuvia.
Silloin, kun talo oli vasta nousemassa mäen päälle, Oskari ja Emilia saivat olla mukana suunnittelussa. He pääsivät vaikuttamaan omien huoneidensa merellisiin seinämaalauksiin, jotka Pekka Halosen akatemian kuvataideopiskelijat toteuttivat Disneyn Ariel-elokuvan hengessä. Maalaukset eivät vielä ole käyneet liian lapsellisiksi, vaikka talossa on asuttu jo kaksi vuotta. Mutta koska sekin päivä vääjäämättä koittaa, isällä on toimintasuunnitelma valmiina.
– Annan mieluusti lapsille maalipurkit ja telat käteen heti, kun seinämaalaukset alkavat kyllästyttää.

Kolmikerroksisen talon tilat jakautuvat eri kerroksiin toimintojen mukaan. Keskikerroksessa oleskellaan eniten, sillä avoimessa tilassa on keittiö, ruokailutila ja olohuone. Viimeksi mainittu jakautuu korkeaan ?osaan, jossa on seurusteluryhmä sekä matalampaan televisiopuoleen, josta lapsilauman varmimmin tavoittaa. Yläkerrassa ovat kaikki makuuhuoneet, ja pohjakerroksessa huolletaan sekä ihmiset että vaatteet. Siellä ovat sauna, takkahuone ja kodinhoitohuone.
Vaikka arkkitehti Tero Ahavan suunnittelema talo on varsin kuutiomainen, siinä on paljon kulmia, tasanteita, parvekkeita ja terasseja, jotka inspiroivat lapsia. Varastotilaakin on niin paljon, että piilosta saadaan leikkiä pitkään. Paras juttu on kuitenkin pyykkikuilu, johon heitellään pyykkien ohella muun muassa pehmoleluja. Pyykkikuilu saa varauksettoman kiitoksen myös äidiltä. Se innostaa lapset huolehtimaan pyykeistään, eikä vaatteita loju lattialla. Yläkerran makuuhuoneista ei myöskään tarvitse kanniskella pyykkejä alimman kerroksen kodinhoitohuoneeseen, mikä tarkoittaa vähemmän kadonneita sukkia.
– Talon suunnittelu kannattaa aloittaa pyykkikuilusta, ja muun talon voi sitten suunnitella sen ympärille, Elina sanoo lähestulkoon vakavissaan.
Pyykkikuilun lisäksi Elina on erityisen tyytyväinen keittiöön. Suunnittelun lähtökohtana oli se, miten Elina halusi tavaransa järjestää. Ensin mietittiin, minkä pitää mahtua mihinkin, ja sitten vasta etsittiin tarkoitukseen sopivia kalusteita.
Yläkaappeja Elina halusi mahdollisimman vähän, ja siksi harvoin käytettyjä astioita säilytetään ruokailutilan puoleisessa kaapissa. Keittiössä ovat vain jokapäiväiset tarvekalut. Ylimääräistä kylmätilaa on kodinhoitohuoneen jääkaappipakastimessa.
Keittiön alakaappien väri on hyvin tumma, kuten seinän ruosteisen näköisten, puolittain kiiltävien laattojenkin. Tasot ja yläkaapit taas ovat kiiltävänvalkoisia.
– Alakaappien sävy on tumma suklaa, mikä sopiikin meille hyvin, suklaa-alalla työskentelevä Elina sanoo.
Vaikka talossa on aina suklaata ja karkkia, Oskarilla ja Emilialla ei ole joka päivä karkkipäivä.

Alakouluikäiset lapset ovat vielä mielellään äidin ja isän kanssa, mutta arvostavat jo omaa rauhaakin. Varsinaiset leikit leluineen pysyvät yläkerrassa, sillä lapset viihtyvät huoneissaan. Aina ei kuitenkaan voi olla varma, etteikö yläkerran kaiteen yli tarkkailtaisi alakerran puuhia. Tarpeen tullen salaiset viestit äidille lentävät paperilennokin kyydissä. Usein iltaisin koko perhe kokoontuu ruokapöydän ääreen puuhailemaan omiaan: Oskari tekee läksyjä yhdessä nurkassa ja Emilia toisessa. Isä ja äiti taas työskentelevät kannettavien tietokoneidensa kanssa toisessa päässä, jotta he ovat saapuvilla, jos läksyjen kanssa tarvitaan apua. Pöytä ei olekaan mikä tahansa, vaan suuren neliönmuotoisen pöydän kansi on tehty kahdesta valtavasta laatasta. Pöydän ympärille mahtuu helposti kahdeksan henkeä ja hieman mahduttaen täysi tusina.
Ruokapöydän paikkaa ei hevillä muuteta, sillä kaluste painaa peräti 220 kiloa. Jalusta on teetetty suomalaisessa metallipajassa, ja kansi on tilattu Italiasta. Rungon ja kannen yhteensovittaminen olikin melkoinen jännitysmomentti, mutta ne istuvat millilleen. Laatoista tehty pöytä on osoittautunut käytännölliseksi, sillä kattilat voi laskea sille ilman pannunalusia ja sen pyyhkiminen käy helposti. Haittapuolena on kilinä ja kolina, jonka vuoksi tabletit kuuluvat kattauksen vakiovarustukseen.
Viikonloppuisin syödään useimmiten olohuoneen jatkeena olevalla lasitetulla terassilla. Grilli pöhisee talvisinkin. Terassin nurkassa oleva kamiina lämmittää tehokkaasti, ja kun tarvittaessa otetaan avuksi vielä sähköpatterit, terassilla tarkenee syödä, vaikka ulkona olisi kymmenen astetta pakkasta.
– Terassilla syömisessä on tiettyä mökkitunnelmaa, Janne sanoo.

Viikonloppuisin yhdessäoloon panostetaan hyvitykseksi kiireisestä arjesta. Kun ulkona on pimeää, kaminan ja kynttilöiden elävä tuli luo tunnelmaa. Lisäksi pihavalaistus näkyy sisälle asti, sillä pimeyttäkään ei suljeta sälekaihtimien taakse. Päivällä pimeänkin vuodenajan kaikki valonsäteet toivotetaan tervetulleiksi 5,3-metristen ikkunoiden läpi. Valaistukseen on kiinnitetty muutenkin erityistä huomiota. Esa Pietilän tekemän valaistussuunnitelman mukaisesti lähes joka huoneessa on tuplavalaistus. Valaisimet on koottu ryhmiksi, joissa riittää valovoimaa. Valoa saa paljon silloin, kun sitä tarvitaan, mutta myös tunnelmavalaistus on helppo saada aikaan himmentimillä.
Viikonlopun yhdessäolo huipentuu sunnuntain saunailtaan. Saunasta tuli vahingossa liian iso, mutta mahtuupahan ainakin koko perhe yhtä aikaa löylyihin. Saunaosasto on isännän ylpeys, sillä kaikki yksityiskohdat on mietitty tarkkaan. Suihku on kuin lautanen katossa, sillä kaikki putket on piilotettu laattojen alle. Vaikka niin saunan kuin suihkuhuoneenkin ilme on hyvin moderni, saunan ja pukeutumistilan sormipaneloinnit vievät ajatukset 1950-luvulle.
Saunailtoina takkahuoneen suuriluukkuiseen takkaan sytytetään tuli. Sillä ei ole juurikaan lämpötaloudellista merkitystä, vaan se on puhtaasti tunnelmanluoja. Saunan jälkeen Oskari paistaa takassa makkaraa. Sen saa syödä lattialla istuen, isoisän vanhan merimiesarkun ympärillä. Vähän niin kuin oltaisiin retkellä.

Kuvaussuunnittelu Laura Brotherus