Puutalossa kukat saavat kukkia

Rappukäytävässä kukkii roosanvärinen orkidea täydessä loistossaan. Sen vieressä on suihkupullo ja kyltti, joka muistuttaa ohikulkijaa suihkimaan kukkaa. Viherkasvien ympäröimä ovi vie Satu Postin pieneen kotiin, joka sijaitsee viehättävässä puutalokorttelissa Turussa. Viisi vanhaa taloa ja suojaisa piha muodostavat puutaloryppään keskelle kaupunkia. Kukaan asukkaista ei oikein tiedä, kuka nurmikolla kasvavat omenapuut omistaa, mutta sillä ei ole niin väliäkään, koska kaikilla on lupa syödä satoa.

Satu löysi 46-neliöisen kaksionsa kesällä vuonna 2006 ja ihastui heti keittiön ja olohuoneen välissä olevaan tummanruskeaan hirsiseinään. Häntä miellytti myös asunnon valoisuus. Ikkunoiden yläosat muodostavat pienen pieniä neliöitä. Tosin muuten ihanat ruudut ovat lähes mahdottomat pestä.

Nykyisin kukkien ja kasvien parissa työskentelevälle Sadulle tulivat hotellit tutuiksi hänen edellisessä työssään visualistina. Hän halusikin vastapainoksi hotellielämälle siistin ja kauniin kodin, jossa eletty elämä tuntuu ja näkyy. ”Potkuakin” piti olla.

– Vanha lautalattia täyttää toiveeni hyvin. Siinä on ajan patinoimaa kauneutta. Kun lattialla kävelee paljain jaloin, sen voi melkein kuulla kuiskivan tarinoita asunnon historiasta. Valmiiksi kulunut lattia ei ole liian hieno tai arka, joten ei haittaa, jos siihen tulee naarmu tai kaksi.

Sadusta hänen kotinsa saa mieluummin olla iloinen sekamelska kuin geometrinen tai graafinen. Kodin pehmeys syntyy monista asioista: roosaan taittuvista keittiön seinistä, valkoisten ja punertavien sisustustyynyjen yhdistelmästä, kaarevasta keittiön hanasta, leppoisasta vaaleasta sohvasta ja Sadun mamman kutomista matoista. Yltiöromanttiseksi sisustajaksi Satu ei kuitenkaan tunnustaudu. Hän pitää herkkyydestä mutta vierastaa imelyyttä. Vanhan ja uuden yhdistelmä tuo kotiin sopivasti kontrasteja.

– Olen innostunut japanilaisesta sisustusfilosofiasta, jonka mukaan kauneus syntyy epätäydellisyydestä ja luonnonmukaisuudesta.

Työ kukkien parissa on lisännyt värikkyyttä Sadun kotiin ja pukeutumiseen. Uusin ostos on pinkki päiväpeite, jota Satu ei olisi voinut kuvitellakaan hankkivansa omaan kotiinsa vielä muutama vuosi sitten. Kukkiakaan ei käytännön syistä Sadun kotona aiemmin juuri ollut, sillä jatkuva matkustaminen hankaloitti niiden hoitoa. Turun-kotiin kukat ovat muuttaneet hiljalleen: ensin tulivat pionit, sitten rapun orkidea ja pian myös muut kasvit.

– Pidän valkoisista ja pinkin sävyissä hehkuvista kukista, mutta tärkeintä on kuitenkin kukan herkkyys ja muoto. Esimerkiksi hentorakenteiset anemonet ja unikot ovat suosikkejani. Kotonani on usein myös lohenpunaisia neilikoita.

Asunnossa on leikkokukkia lukuisissa lasipurkeissa ja sinkkiastioissa. Työpisteen päälle on ripustettu taulumaiseen asetelmaan koeputkissa olevia leikkokukkia, ikkunalautaa koristavat revonhännät ja keittiön työpöydällä on kolme pientä villiviiniä, joille Satu on ommellut valkoisesta vohvelikankaasta hauskat suojapussit.

– Suosin sisustuksessa leikkokukkia. Ne tuovat iloa ja piristystä ja ovat kauniita yksityiskohtia.

Kaunis kukkakimppu houkuttelee istahtamaan keittiön pöydän ääreen, mutta siinä on Sadun lempipaikka toisestakin syystä. Pöytä on hänelle rakas, koska siihen liittyy tarina. Satu näki pöydän alun perin ystävänsä kesämökiltä. Tuolloin sen pinta halkeili ikävästi vaaleanvihreän maalin puristuksessa. Kun Satu sai pöydän itselleen, hän raaputti siitä maalin pois. Pintaa ei tarvinnut maalata enää uudestaan, sillä alta löytynyt tummanruskea väri sopii hyvin Sadun kodin sisustukseen. Muutamat naarmut vain lisäävät pöydän kotoisuutta.

Kaikkein rakkain esine Sadun kodissa on kuitenkin yhdistetyn olo- ja makuuhuoneen seinustalla oleva jyhkeä talonpoikaiskaappi. Kaappi on hänen isovanhempiensa häälahja, johon on aikanaan mahtunut koko perheen eli seitsemän ihmisen vaatteet. Nyt sinne mahtuu yhden ihmisen vaatteista vain osa.

– Kun mummoni aikoinaan kysyi, mitä toivon ylioppilaslahjaksi, sanoin varovasti haluavani hänen vanhan kaappinsa. Se oli tuolloin varastoituna aittaan. Mummo ihmetteli, kuka nyt sellaisen haluaisi, mutta lupasi kaapin kuitenkin minulle. Satu otti kaapin mukaansa lapsuudenkodistaan vasta Turun-asuntoon.

Kaappi muistuttaa myös isoäidin ajan elämäntavoista: vanhaa voi paikata ja kunnostaa, eikä uutta kannata ostaa vain ostamisen vuoksi. Ajatus näkyy Sadun kodissa monella tapaa myös konkreettisesti. Hän kierrättää mahdollisimman paljon niin vaatteita kuin kalusteitakin. Myöskään kotia halkovaa väliseinää ei ole pyritty peittämään uusin rakennusmateriaalein, vaan vanha, paksu hirsiseinä on tuotu korostaen esiin. Jykevää vaikutelmaa on alleviivattu suuren oviaukon valkoisilla reunuksilla.

– Kotini esineillä on yleensä myös selkeä funktio, vaikka ne olisivatkin kauniita. Esimerkiksi keittiön seinässä olevat vanhat, tummanruskeat tikkaat eivät ole pelkkä koriste, vaan niitä pitkin pääsee asunnon ullakolle, joka toimii ainakin toistaiseksi varastona.

– Talon asunnoista monet ovat olleet alun perin pieniä, mutta niitä on suurennettu esimerkiksi muuttamalla ullakko lisähuoneeksi ja tekemälle sinne rappuset. Minäkin olen välillä miettinyt vastaavaa ratkaisua, Satu sanoo.

Vanhassa puutalossa ja sen idyllisessä pihapiirissä aistii vuodenaikojen vaihtelun. Keväällä omenapuut puhkeavat kukkaloistoon ja kesällä niiden alle voi levittäytyä piknikille. Talvipakkasella nurkissa vetää niin, että kaapista on kaivettava villasukat ja lämmin huopa. Oleskeluhuoneen nurkassa sijaitseva vaaleanvihreä kaakeliuuni tuo kuitenkin kotiin tunnelmallista lämpöä. Se lämpiää talvisin usein. Lisäksi lukuisat leikkokukat tuovat kotiin kesäisen tuulahduksen ympäri vuoden – talvella vain astetta tummempina sävyinä kuin kesällä.

Tiina Laaninen Kuvaussuunnittelu Eveliina Ahonen Kuvat Mika Okko