Raikas selkeys rauhoittaa kiireen keskellä

Heidi Suorajärvi istuu rennossa nojatuolissa olohuoneen nurkassa ja silmäilee kotiaan. Hän miettii, onko kaikki nyt kohdallaan. Asunnossa on selkeää, raikasta, vaaleaa, siistiä ja rauhoittavaa. Parvekkeen ovi on raollaan, eikä ulkoa kuulu ääniä, vaikka kadulla liikkuu autoja ja ihmisiä. Haisuli-kissa käyskentelee nojatuolin ympärillä etsien sopivaa kohtaa, johon kellahtaisi kehräämään. Turvallinen paikka löytyy lopulta emännän sylistä. Heidin sisustusmatka tässä helsinkiläiskodissa alkaa tulla määränpäähänsä. – Olen tyytyväinen siihen, miltä täällä näyttää ja tuntuu. Yritän tehdä oloni kotona mukavaksi. Eräs ystäväni sanoi viisaasti, että kun pää on täynnä asioita, kotona pitää olla hyvin selkeää, Heidi sanoo.

Kodin sisustaminen on hänelle harrastus, jota voi tehdä mukavasti sohvalla istuen. – Sisustaminen on tärkeää siihen pisteeseen asti, että olen tyytyväinen. Voin rentoutua vasta, kun päässäni ei enää pyöri, mitä jollekin nurkalle pitäisi seuraavaksi tehdä. Mietin esimerkiksi kauan, mitä laittaisin keittiön valkoiselle seinälle. Sitten keksin ostaa mustat pitsiset tabletit ja kiinnittää ne tauluiksi. Nyt tuo kohta ei enää häiritse.

Heidi ja hänen miehensä Lauri tekevät valinnat tarkkaan ja harkiten. Sisustaminen saa viedä aikaa. Pariskunnan 13 yhteisen vuoden aikana yhteisymmärrys on syntynyt, eikä sisustuserimielisyyksiä tule – ­ainakaan yleensä. Jättikokoinen plasmatelevisio, jota kaksi aikuista ei pysty edes nostamaan, on tosin vaimon mielestä ylilyönti.

Innostuksesta kodin laittamiseen kielivät kauniin kodin lisäksi sisustuslehdet olohuoneen pöydällä, jonka Heidi teki itse vanhasta pirtin ovesta. Aiemmin ovi palveli Heidin kotitilalla Kuusamossa lampolan porttina. – Yksi peili meni huonoksi, ja isäni sahasi sen pois. Loppuosasta poltin kuumailmapuhaltimella maalit pois ja hioin pinnan kauniiksi. Ovea ei tarvinnut edes maalata, pelkkä lakka riitti.

Pöydän takana on Kuusamosta ostettu divaanimainen sohva, jonka alkuperäinen väri on piilossa. – Myyjä sai minut hetkeksi vakuuttumaan, että harmaa sohva on järkevä valinta. Kotona ompelin siihen kuitenkin saman tien valkoisen päällisen, koska sohvan pitää mielestäni olla valkoinen.

Sisustuslehtien vieressä pöydällä oleva toinen lehtipino vihjaa pariskunnan toisesta innostuksesta: matkailusta. Työt ja opinnot ovat vieneet kolmekymppistä pariskuntaa paikkakunnasta ja maasta toiseen. He ovat asuneet niin Kuusamossa, Jyväskylässä, Puolassa, Singaporessa kuin Malesiassa.

Mausteita muilta mailta näkyy myös nykyisessä kodissa. Katetulla parvekkeella vallitsee itämainen tunnelma, jonka tekevät Singaporesta tuodut värikkäät lyhdyt ja kiinalainen penkki. Parvekkeelle on tehty myös ”balilainen lekottelupaikka”, Heidin sanoin day bed. Untuvapeite saa sängyn muistuttamaan kuohkeaa poutapilveä, juuri sellaista syliä, johon tekee mieli uinahtaa. Sänkyä ympäröivät tangot kannattelevat keveitä valkoisia verhoja. Ne voi vetää suojaksi naapurien katseilta.

Päiväpedin tunnelma jatkuu ikkunan takana Heidin ja Laurin makuuhuoneessa. Eksotiikkaa huoneeseen tuo ikkunalaudalla kyyhöttävä Buddha-patsas, joka on muisto pariskunnan ensimmäiseltä Thaimaan-matkalta. Sängyn takana riippuva Satula-kangas höystää itämaista tunnelmaa. – Aluksi ihmettelin, millainen suunnittelija tekee makuuhuoneen ilman yhtään ehjää seinää ja selkeää sängyn paikkaa. Nyt olen kuitenkin huomannut, että sängyn takana oleva ikkuna on kätevä ja kaihtimilla tilan saa pimeäksi.

Keittiön Aalto-pöytä päätyi Heidin ja Laurin kotiin sattumalta. Eräs työtoveri vihjasi heille tuttavastaan, joka oli antanut kaikki huonekalunsa pilkkahintaan pois haettaviksi. – Keittiön nurkassa pöydän ääressä on suosikkipaikkani. Usein käytän siinä kannettavaa tietokonetta tai istuskelen muuten vain.

Muutama vuosi sitten ollessaan vielä työkomennuksella Kuusamossa Heidi ja Lauri etsivät asuntoa Helsingistä. Heidän tavoitteenaan oli löytää remontoitava kohde, mutta toisin kävi. Heidi eksyi suuren rakennuttajan nettisivulle ja päätyi valitsemaan rakenteilla olevan, 63,5-neliöisen kerrostaloasunnon Lauttasaaresta. – Kun teimme kaupat, tässä oli vain kuoppa. Ihastuimme kuitenkin pohjaratkaisuun, ja sijaintikin vaikutti hyvältä. Hinnassa meitä johdettiin vähän harhaan, sillä tonttiosuutta ei aluksi ilmoitettu kokonaissummassa, mutta valitsimme silti tämän.

Kohde suunniteltiin jo alun perin laadukkaaksi. Se näkyy materiaaliratkaisuissa heti kerrostalon portaikossa, joka on kuin pörssiyhtiön kokoushuoneeseen johtava käytävä. Heidi ja Lauri valitsivat materiaaleja osin itsekin, mutta melko paljon he kelpuuttivat myös valmiita ehdotuksia. Esimerkiksi tammiparketti, keittiön kiiltävänvalkoiset kaapit ja mustat kivipinnat olivat arkkitehdin oivalluksia. Nyt jälkikäteen Heidi tosin valitsisi keittiötasoksi rosteripinnan. Heidi oli tarkkana rakennusvaiheessa, ja hän uskookin joutuneensa sen vuoksi rakennusmiesten ”mustalle listalle”. Huolellisuus kuitenkin kannatti, sillä nyt asunto on sellainen kuin hän halusi.

Jos jokin Heidiä kismittää, niin säilytystilan puute. Heidi ja Lauri vievätkin usein tavaraa kierrätykseen ja kirpputoreille, jotta kaapit eivät pursuilisi. – Erityisesti vaatteille ja kirjoille on asunnossa liian vähän tilaa. Alakerran kellarissa olisi sitä vastoin riittävästi neliöitä vaikka vierashuoneeksi, Heidi naurahtaa.

Pienet puutteet eivät kuitenkaan haittaa, koska Heidi ja Lauri tiesivät alusta asti, että tämä koti ei ole lopullinen. Pariskunnan matka vie todennäköisesti vielä muutamaan maailmankolkkaan, ennen kuin he löytävät todellisen unelmansa. Hahmotelma siitä on jo olemassa. – Jättiläismäinen talo meren tai järven rannalla. Vanha talo, josta jäisivät pystyyn vain kuoret, sillä sisällä kaikki tehtäisiin nykyaikaiseksi. Kodissa olisi siisti keittiö ja yksi romanttinen huone, vaikka en pidäkään mistään sievistelystä, Heidi luonnehtii toiveitaan.

Hän kaihtaa tavarapaljoutta ja kaikenlaisia krumeluureja. Hänen suosimansa värimaailma tulee suoraan luonnosta, kuten mustavalkoharmaista kallioista tai koivun rungosta. Nykyinen koti on hänen mielestään jopa liian naisellinen. – Loppuelämäni talo olisi sisustukseltaan linjakkaampi kuin tämä koti.

Heidi ja Lauri ovat asuneet nykyisessä kodissaan jo toista vuotta. Nyt Heidistä tuntuu, että koti on valmiiksi sisustettu. Oikeastaan puuttuu enää iso kello eteisen tyhjältä seinältä. Se ei suinkaan tarkoita, että emännän olisi luovuttava rakkaasta harrastuksestaan. Jossakin odottaa uusi koti sisustamista. Heidi ja Lauri hankkiutuvat kaupasta ostetusta tavarasta kevyin mielin eroon.

– Minulle ei tuota mitään ongelmaa jättää kaikkea tavaraa ja muuttaa. Täältäkin lähtee mukaani vain Schaumanin vaneritehtaalla valmistettu eteisen vanha tuoli ja Kuusamon lampolan ovesta kunnostettu sohvapöytä, koska niillä on minulle tunnearvoa. Muut menevät myyntiin tai ne annetaan pois.

Susanna Cygnel Kuvaussuunnittelu Kaisa Järvinen ja Ida Lestinen Kuvat Satu Nyström