Ruukin idylliä

Nurmella seisoo kaunis pyykkiteline. Valkoiseksi maalattujen hirsien päihin on kiinnitetty koristeleikatut puukuviot ja poikkipuut narujen kiinnittämistä varten. Lina Granström on rakentanut telineen itse.
– Näin vastaavan ruotsalaisessa sisustuslehdessä ja päätin kokeilla, onnistuisiko samanlaisen teko minulta, Lina kertoo.
Kyse ei kuitenkaan ole mistä tahansa pikku harrastuksesta. Sisustamisen ja nikkaroinnin avulla hän selvisi pari vuotta sitten vaikeasta sairaudesta.
Sitä ennen ehti tapahtua kaikenlaista. Lina lähti Ruotsiin alun perin opiskelemaan mutta löysikin sieltä ruotsinsuomalaisen miehensä Juhan ja jäi Göteborgiin asumaan. Pariskunta haaveili paluumuutosta vuosia. Kun Juha sai töitä Suomesta, he eivät epäröineet.
Aluksi perhe muutti kerrostaloon Espoon Matinkylään ja alkoi etsiä sopivaa taloa. Sen piti olla rauhallisella paikalla mutta sopivan matkan päässä Espoosta, jossa vanhempien työpaikat sijaitsivat. Lähiössä asuminen tuntui välillä ankealta, mutta Granströmit jaksoivat haaveensa voimalla. Se kannatti, sillä lopulta odotus palkittiin.
 
Pilvettömältä taivaalta paistava aurinko heijastui lumisten puiden oksilta ja pihan kinoksista, kun Lina ajoi ensimmäistä kertaa mäen ylös karkkilalaisen omakotitalon pihaan.
Kontrasti kerrostalolähiöön ei olisi voinut olla suurempi. Niin rauhallista ja kaunista!
– Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Näin jo mielessäni lapset kiipeilemässä pihan omenapuissa ja minut ja Juhan istumassa olohuoneen sohvalla katselemassa pönttöuunissa palavaa valkeaa. En voinut enää ajatellakaan muita taloja.
Kaupat tehtiin, ja huhtikuussa 2007 perhe kantoi tavaransa uuteen kotiinsa.
Lyhyen ajan sisällä oli kuitenkin tapahtunut paljon: lasten syntymät, muutto Ruotsista Suomeen ja talon etsintä. Oli raskasta järjestellä elämää uuteen kotiin ja hoitaa samalla kahta pikkuista. Emil oli vasta puolivuotias ja Matilda kaksi.
Se oli Linalle liikaa. Hän sairastui synnytyksen jälkeiseen masennukseen.
– Kun lopulta olimme täällä, annoin varmaan itselleni luvan romahtaa. Sitä ennen olin sinnitellyt enkä ollut edes tajunnut, että kokemani voisi olla masennusta.
Lina oli juuri palannut sairaanhoitajan työhönsä, kun hän joutui jäämään sairauslomalle. Lapset menivät päivähoitoon, ja äiti toipui kotona.
Vaikka häntä väsytti valtavasti, hän halusi löytää itselleen tekemistä, jotta saisi ajatuksensa muualle.
– Siitä se lähti, tämä minun sisustusprojektini, hän hymähtää.
Linan ensimmäinen hanke oli keittiön lipasto. Hän maalasi lakatun mäntypinnan valkoiseksi ja vaihtoi vetimet.
– Sen jälkeen olin että vau. Se näytti ihan erilaiselta.
 
Jos kerran lipastosta tulee pienellä ehostuksella noin hieno, mitä muuta sitä voisikaan tehdä, Lina mietti. Pienen tuumailun jälkeen hän päätti paneloida vessan seinät ja maalata lautalattiaan mustavalkoisen salmiakkikuvioinnin. Sitten oli Matildan huoneen vuoro. Tytär sai huoneeseensa puolipaneelit ja toivomansa vaaleanpunaisen tapetin.
– Huonekalujen entisöinti ja seinien maalaus olivat minulle parasta mahdollista hoitoa. Oli hyvin terapeuttista puuhailla käsillä ja nähdä työn tulos. Sain siitä paljon mielihyvää.
Tunne, jonka Lina koki maalattuaan eteisen ja saatuaan sen valmiiksi, oli ikimuistoinen.
– Olin ostanut eteiseen uuden valaisimen ja kun sytytin sen, mykistyin siitä, kuinka kauniilta ennen niin tunkkainen eteinen näytti. Olisin voinut seistä vaikka kuinka pitkään katsomassa sitä.
Samaan vauhtia kun talo koheni, koheni myös Linan mieli. Puolen vuoden sairauslomansa aikana hän alkoi tutkia sisustusblogeja saadakseen niistä vinkkejä. Lopulta Lina päätti perustaa Smatt och gott hos Lina -blogin dokumentoidakseen talossa tapahtuvaa muutosta.
– Oli kiinnostavaa, kun ihmiset alkoivat kommentoida lähettämiäni ennen- ja jälkeen-kuvia. Vaikka blogini on melko pieni, olen saanut sen kautta paljon palautetta ja monta uutta ystävää.
 
Granströmien talo sijaitsee Karkkilan Fagerkullan vanhalla ruukkialueella, jossa on paljon vuosisadan vaihteessa rakennettuja puutaloja. Asukkaat järjestävät alueella paljon yhteistoimintaa, muun muassa jokakeväiset omenankukkajuhlat.
Alkuperäinen rakennus oli kolmen perheen talo, joten eteisiä on yhä kaksi. Ajan myötä asunto muutettiin yhden perheen kodiksi. Alakerrassa on kolme makuuhuonetta, olohuone, keittiö ja pesutilat, yläkerrassa yksi makuuhuone ja varastotilana toimiva vintti.
Vaaleanharmaiksi maalatut lattialankut narisevat askeleiden alla, ja kirjavat räsymatot henkivät vanhan talon tunnelmaa.
– Matot ovat vanhemmiltani ja mummultani, samoin rakkain huonekaluni, mummun vanha peilipöytä, Lina kertoo.
Ikkunasta pilkottaa omenapuu, ja keittiössä on edelleen toimiva vanha puuhella. Sitä käytetään lähinnä viikonloppuisin, kun on aikaa kokata. Olohuoneen pönttöuuni on uusi, sillä kaikki talon vanhat pönttöuunit on purettu aikojen saatossa. Vain luukut ovat vanhat.
Lina kuvailee sisustustyyliään maalaishenkiseksi. Hän pitää vanhoista huonekaluista, mutta kodissa on myös Ikeaa, sillä vanhat kalusteet ovat Suomessa kalliita. Koska niitä saa naapurimaasta paljon edullisemmin, Lina ostaa ruotsalaisia tavaroita netistä. Granströmit jättivät muuttaessaan melkein koko kalustuksensa Göteborgiin ja ottivat mukaan vain välttämättömän.
– En tiedä, onko tämä kotimme loppuelämämme ajan, mutta sen ainakin tiedän, että en enää pystyisi muuttamaan uuteen taloon. Vaikka aina välillä kiroankin yrittäessäni talvella sutia autolla liukasta kotimäkeä ylöspäin, en vaihtaisi tätä mihinkään.
Huoneet hohtavat valkoisina, samoin suurin osa huonekaluista. Ei jää epäselväksi, että valkoinen on Linan lempiväri.
– Se on niin valoisa, rauhallinen ja kaunis. Edellinen asukas piti kirjavista väreistä, ja niitä oli täällä paljon. Vaikka olemme tehneet vain pintaremontin ja maalanneet talon ulkoa, tuntuu kuin asuisimme eri talossa.
 
Nykyään Linan blogiin ilmestyy uusi päivitys kerran pari viikossa, kun jokin sisustusprojekti valmistuu. Joskus Lina myös kyselee vinkkejä muilta. Hän myöntää, että netissä tulee käytyä lähes joka ilta, kun lapset ovat menneet nukkumaan.
– Monet blogin kautta saamani ystävät asuvat Ruotsissa, ja useimmilla on pieniä lapsia. On kätevää, kun harrastus on kotona ja me sisustusäiditkin pääsemme vaihtamaan ideoita ja mielipiteitä. Olemme tavanneet myös oikeasti.
Lina on toipunut synnytyksen jälkeisestä masennuksestaan täysin, mutta sisustamista hän ei aio jättää. Mielessä on jo monta projektia. Seuraavaksi hän aikoo laittaa makuuhuoneen peräseinälle kokopaneloinnin ja maalata seinät. Myös Emilin huoneessa ja puutarhassa riittää tehtävää.
Tämä saattaisi kuulostaa jonkun mielestä stressaavalta, mutta Linasta ei. Sisustamisen ansiosta hän voi taas hyvin.