Vuoteen yläpuolelle ripustettuun kollaasiin on kuvattu Minna Perilän ja Stinde Mäkisen jalkaterät ja rantamaisema tuoleineen ja palmuineen. Ollaan viime vuodenvaihteessa Thaimaan Koh Samuilla, ja tuulenvire hellii 30 asteen helteessä makailevia matkalaisia. Kulkukauppias leikkaa ananakset suupaloiksi ja grillaa maissit lounaaksi. Aamuisin tuoleja nuoleva turkoosi meri pakenee päivän mittaan ja hiekkaranta laajenee. On ihana vain olla.
– Sisustussuunnittelija Anu Leinonen kyseli meiltä valokuvia taulun aiheeksi ja Niken huoneen seinämaalaukseen. Nyt 11-vuotiaan pojan vuoteen taustaa koristaa Intian-reissulla kuvattu lisko kahdessa koossa. Kuvat, aasialaiset puupatsaat ja matkoilta rahdatut keittokirjat tuovat mieleen rennot lomatunnelmat, kertoo helsinkiläispari, joka työskentelee televisiokanavien myynnissä ja markkinoinnissa.
Muistoja matkoilta on 78 neliön kodissa siellä täällä. Muuten tyyli on selkeä. Värit ovat vaalean ja tumman vuorottelua ja enimmäkseen rauhallisen maanläheisiä.
– Asuimme vuoden niin, että kalustuksena olivat lähinnä entisistä yksiöistämme tuodut aika eripariset puukaapit, hyllyt ja pöytä sekä harmaa sohva. Aluksi hankimme vain ison wengepöydän ja nahalla verhotut tuolit. Kaipasimme sisustajaa luomaan harmonisen kokonaisuuden. Yksittäisiä kalusteita on helppo poimia, mutta epäilimme, saammeko niistä omin voimin hyvän yhdistelmän. Jo pintamateriaalien ja kiintokalusteiden valinnassa oli tekemistä.
Helsingin Ullanlinnassa sijaitseva kivitalo on valmistunut 1880-luvulla. Alkuperäistä on enää vähän, historiaa sitäkin enemmän.
Forelli-korttelinimeen on saattanut vaikuttaa kallionotkelman lampi, johon oli istutettu ruutanoita ja jossa kesäiltoina soudeltiin. Sitten läkkiseppäkisälli G. W. Sohlberg tarvitsi verstaalleen lisää tilaa ja rakensi paikalle tehtaan ja puisen asuintalon. Tehdasalue laajeni, ja rakennuksiakin jatkettiin ja korotettiin useaan kertaan. Teollisen toiminnan päätyttyä 1970-luvulla tehdas saneerattiin toimisto- ja pankkikäyttöön. 2000-luvun puolivälissä YIT muutti sen asuinhuoneistoiksi.
– Talo oli huputettu, ja kyltissä kerrottiin, että 52 asuntoa on valmistumassa. Kävelimme ohi ja totesimme, että siinä olisi makea asua. Tuttu ympäristö, lähellä kaunis Korkeavuorenkatu liikkeineen ja kahviloineen, lyhyt matka keskustaan tai juoksulenkille merenrantaan. Mainitsimme puolileikillämme ostoaikeista ystävällekin, ja kun asunnot tulivat myyntiin, hän muistutti meitä asiasta, Minna ja Stinde kertovat.
Vuodenvaihteessa 2005 he varasivat vielä väliseinättömän ja viimeistelemättömän kolmen huoneen, keittiön ja saunaosaston asunnon. Sitten he lähtivät kaukomaille, sopivat kaupan palattuaan ja myivät entiset yksiönsä. Yhteiseen kotiin haluttiin reilusti tilaa myös Stinden Nikke-pojalle, joka asuu perheessä vuoroviikonloput ja joskus useamminkin. Muuttamaan päästiin lokakuussa 2006.
– Yli 90-vuotiaalle isoäidilleni kortteli on tyttöaikojen kotiseutu. Silloin ympärillä oli paljon puutaloja. Nykyisin naapureinamme ja lähistöllä asuu yllättävän paljon ystäviä ja työtovereita. Kulmakunta on elävä ja vilkas, Stinde kertoo.
Minnaa ja Stindeä kiehtovat talon ikä ja sinne istutetut uudet ratkaisut. Huonekorkeutta on 2,85 metriä. Ikkunapenkit ja sisäpylväät ovat vankkaa tekoa, lasit ruudutetut. Nykyaikaa ovat muun muassa asuntokohtainen ilmastointi, lattialämmitys, autohalli ja kaunis piha. Erityiskiitoksen saa liikunnan jälkeen rentouttava sauna, joka on vanhoissa kerrostaloasunnoissa harvinaista ylellisyyttä.
– Meistä on mukavaa kokkailla viikonloppuisin ja joskus arki-iltaisinkin oikein perinpohjaisesti. Kun iso pöytä on keittiön ja olohuoneen istumapaikkojen välissä, keskustelu sujuu suurellakin joukolla. Valitsimme keittiöön valkoiset kaapit ja teräspintaiset koneet, parketiksi vaahteraa ja pesutilojen valkoisiin seiniin pienistä kivistä koottua boordilaattaa pystyraidoiksi. Rakennusfirma antoi sopivasti vaihtoehtoja. Olimme jo tutkailleet sisustuslehtiä ja tunnelmia, joten tiesimme, mikä on meidän oloista.
Vaikka moderni pelkistys on molempien mieleen, vanhan talon tuntua haluttiin vahvistaa joillakin aikaa nähneillä tavaroilla ja harkitulla rosoisuudella. Esimerkiksi lehtikorina on patinoitunut perunakappa. Eteisen mustaksi maalattu, kaiverrettu peilinkehys on koristeellinen yksityiskohta, ja tasojen päällä on lempeäilmeisiä buddhapatsaita.
Hämeenlinnalaista suunnittelutoimisto Allaa pyörittävä sisustaja Anu Leinonen ja hänen rento ja konstailematon tyylinsä olivat parille ennestään tuttuja. Anua evästettiin toivomalla riittävästi säilytystilaa ja leppoisaa oleskelupaikkaa. Nyt kodissa on paljon kaappeja ja laatikostoja sekä jättisohva, johon kaksi mahtuu mukavasti pitkälleen. Lukunurkkaukseen valittiin keinuva nahkanojatuoli, josta on tullut kummankin lempipaikka. Asukkaat kiittelevät myös liitutaulun ja liskokuvioiden tapaisia koristeluideoita, koko seinän mittaista sängynpäätyä, tapetti- ja maaliehdotuksia sekä Anun piirtämää kotiteatterikalustetta, jossa johdot ja osin laitteetkin ovat piilossa. 40 tuuman ruutu on Minnan mielestä turhan suuri, mutta hän arvostaakin väliovea, jonka ansiosta aiemmin yöpuulle menevä saa oman rauhan.
– Ja se on hyvä, ettei ruokapöydän äärestä näe televisiota! hän sanoo nauraen.
Stinde toteaa, että tulevaisuudentoiveisiin voi laskea parikymmentä lisäneliötä, jotta seuranpitoon sopivan olohuoneen lisäksi kodissa olisi erillinen viihdehuone. Nyt on kuitenkin hyvä näin. Kun koti on kunnossa, pariskunta voi taas hyvillä mielin matkustella maailmalla etsien uusia sisustusideoita.
Soili Ukkola Kuvausjärjestelyt Kaisa Järvinen Kuvat Tommy Selin
