Kookkaat pihapuut ympäröivät vanhan tallin hellään huomaansa. Pihapiirissä voi nähdä vipinää: kanoja ja porsaita, kissan, koiran ja pupunkin. Rauhallisella tienoolla levittäytyy kaarinalainen merenrantamaisema.
Alun perin hevosia suojannut kivitalli on nykyään lapsiperheen koti. Talli erotettiin Torppalan tilasta omaksi tilakseen viime vuosisadan alkupuolella, jolloin talon puuosa purettiin ja alakerrasta tehtiin asuinrakennus. Vuosikymmenten saatossa omistajat ovat pari kertaa vaihtuneet ja taloon on remontoitu nykyaikaisia mukavuuksia niin, ettei sitä enää talliksi tunnista.
Reilut kymmenen vuotta sitten Ari Säteri asui vielä maaseudulla, Naantalin Luonnonmaalla. Hän etsi itselleen taloa, joka olisi rauhallisessa maaseutuidyllissä meren läheisyydessä. Täysosuma löytyi Turun eteläpuolelta Kaarinasta.
– Löysin sattumalta työkaverin välityksellä tämän jo myynnistä poistetun, 1800-luvun loppupuolella rakennetun tallin, Ari Säteri kertoo.
Talon edellisinä asukkaina oli ollut sisustusarkkitehtipari, joista toinen toimi Ranskan konsulina. Tämän ansiosta talossa oli paljon ranskalaiseen maalaishenkeen toteutettuja sisustusratkaisuja.
Ari Säteri osti talon itselleen vuonna 1997 ja pian muuton jälkeen hän tapasi Hanna Ahlgrenin. Nykyisin talossa asuvat Ari, Hanna ja pariskunnan tyttäret, kuusivuotias Meri ja nelivuotias Tuuli, sekä lukuisa joukko kotieläimiä. Ympärivuotisia asukkeja eläimistä ovat koira Tyyne, kissa Bonnie ja pupu Moccapoika. Ensi kesänä pihapiirin tulee myös lampaita.
Edelliset asukkaat olivat 1980-luvulla laajentaneet tallin asuinpinta-alaa kahteen suuntaan. Yläkerran korkealle vintille oli tehty makuuhuone, jossa sänkyä ympäröi upea lasiseinäinen erkkeri. Alakertaan, eli talon pohjoispuolelle, he olivat rakentaneet laajennusosan ja sijoittaneet sinne nykyajan vaatimusten mukaiset märkätilat.
Hanna ja Ari ovat jatkaneet vanhan talon parantelua. He ovat nipistäneet yläkerran päädyistä vinttitilaa asuinkäyttöön. Sinne on rakennettu kaksi makuuhuonetta ja kylpyhuone. Eri vuosikymmeninä toteutettujen remonttien yhteydessä kattoerkkereitä on lisätty, jotta hämärä yläkerta olisi valoisampi.
Alakertaan Hanna ja Ari ovat remontoineet uudet pesutilat, saunan ja kuraeteisen. He päättivät rajata kiinteällä seinällä työhuoneen alakerran isosta ruokailutilasta. Oviaukkoon löytyi vintiltä talon tyyliin sopivat vanhat puiset pariovet. Työhuone toimii vyöhyketerapeuttina työskentelevän Hannan vastaanottohuoneena, joten sinne rakennettiin oma sisäänkäynti suoraan eteisestä.
Vanhan talon remontointi on elämän mittainen projekti, ja tekevälle riittää touhua. Aikeissa on rakentaa vielä yläkertaan parveke vanhempien makuuhuoneen eteen ja alakertaan terassi. Pääsisäänkäynnin portaat pylväineen on tarkoitus uusia lähiaikoina.
Parasta täällä asumisessa on talon pihapiiri, iso tontti ja piharakennukset, maaseudun rauha ja kaunis luonto, Hanna ja Ari tuumaavat. Talon pihapiiriä värittävät lukuisat vanhat lehtipuut.
– Kylässämme on säilynyt vanhan ajan hengessä toimiva kyläyhteisö, jonka asukkaat tuntevat toisensa, auttavat toi-siaan ja järjestävät juhlia yhdessä. Jouluna osa kyläläisistä saunoi meidän pihasaunassamme. Vappua vietetään isolla joukolla lasten ja vanhempien kesken Vaarniemen kalliolla, josta on näkymät Turkuun ja Paraisille saakka, Ari kuvailee.
Vaikka maalla ollaan, kaupunkiin on vain 20 minuutin ajomatka. Ari pyörittää markkinointialan yritystään osittain kotoa. Hannalla on vyöhyketerapeutin työnsä lisäksi au paireja Suomeen tuova Au Pair Finland -yritys.
Emäntä on innokas sisustaja, joka kuvailee sisustustyyliään näin:
– Käytän sisustamiseen aikaa ja energiaa mutta en kovin paljon rahaa. Merkityksellisintä on viihtyisyys, ei näyttävyys eivätkä tyylilajit. Tärkeämpää on ekologinen kuluttaminen kuin muotivirtausten perässä juokseminen.
Hanna on pyrkinyt huomioimaan sisustuksessa talon iän ja luonteen. Huonekalut hän on sijoittanut ja värisävyt valinnut fengshuin tuhatvuotisten oppien mukaan, jotta koti on harmoninen ja energia virtaa tilassa vapaasti. Muut sisustuksen yksityiskohdat hän on päättänyt ”tunnepohjalta”.
Vanha talo vetoisine ikkunoineen ei aina kaikilta osin täytä nykyajan vaatimuksia ja asumisen ihanteita. Hanna osaa kuitenkin ajatella asian niin, että kun talossa voi aistia menneiden aikojen tunnelmaa, oma eläminenkin asettuu sopiviin mittasuhteisiin.
– Tärkeintä on, että kotiin on mukava tulla ja siellä vallitsee rentoutunut ilmapiiri. Meillä lapset saavat touhuta kaikissa huoneissa ilman, että koko ajan täytyy varoa sisustuksen ”rikkoutumista”, Hanna naurahtaa.
– Parhaimmillaan kodissamme on niin hyvä tunnelma, että naapurienkin lapset asettuvat kuin itsestään taloksi.

Minna Hurme Kuvat Martti Järvi












