Talo elää valon mukana

Rakennusajalleen 1970-luvulle tunnusomainen laatikkomainen talo seisoo mäenrinteessä. Yläkerrasta näkee puiden yli merelle. Vaikka ympärillä on asutusta, aidatulla pihalla saa olla omassa rauhassa. Kun ilta pimenee, sisälle syttyy kymmenien valopisteiden loiste, tunnelmallinen hämy tai sopivasti kumpaakin.

Valaistusalan yrittäjä Mia Råstedt uskoo valon voimaan. Hyvin suunnitellulla valaistuksella pystyy muokkaamaan tilaa, sisustusta ja ilmapiiriä yllättävän paljon.

Oma koti Espoon Soukassa on oiva esimerkki harkitusta valaistuksesta. Kun olohuoneeseen yhdistyvässä keittiössä valmistetaan ruokaa, voidaan sytyttää kaikki tilaan asennetut valaisimet: epäsuorasti valaisevat, katon arkkitehtonisia yksityiskohtia pehmeästi korostavat loisteputket sekä kahteen katkaisimeen sarjoitetut kohdevalaisimet. Liesituulettimesta saa lisää kohdevaloa. Työt sujuvat, keitto ei huomaamatta kiehu yli, eikä leikkuulaudalla viillellä sormia.

Ruokapöydän yllä riippuva valaisin on himmennettävä. Jos sen säätää hämyisäksi, sytyttää kynttilät ja pimentää keittiön, illallisen voi syödä tunnelmavalossa ilman, että työskentelytasoille jääneet kipot haittaavat nautintoa. Talon historiaan kuuluvat kiskoihin kiinnitetyt kohdevalaisimet korostavat rapattuja tiiliseiniä.

Tasakattoisen talon suunnittelivat arkkitehdit Kari Hyvärinen ja Matti Porkka, ja sen rakennutti Lapista lähtöisin oleva rakennusarkkitehti. Hän kaipasi kotiinsa paljon mäntypintaa, tukevaa tiiltä ja lasia. Harkitut yksityiskohdat paljastavat, että rakennusalan ammattilainen on halunnut panostaa 275 neliömetrin asuntoon ja perheensä viihtyvyyteen.

Kaksikerroksisessa talossa ei ole kantavia väliseiniä, vaan runsaasti rakenteita tukevia paksuja kattopalkkeja. Lähes koko pihapääty on katosta lattiaan ikkunaseinää, ja vain alakerran takka on vaatinut taustakseen seinänpätkän. Ylhäällä olohuoneen jatkeena on parveke. 1970-luvun hulppeaa ylellisyyttä edustaa kahdeksanmetrinen uima-allas, joka tosin oli peitetty parketilla ja täytetty varastotavaralla.

Mia Råstedtin, hänen miehensä ja heidän kahden tyttärensä kodiksi talo tuli kaksi vuotta sitten hieman yllättävällä tavalla.

– Lähellä asunut ystävätär tiesi, että silloiset asukkaat olivat muuttoaikeissa. Hän odotti talon vapautumista, mutta kun mitään ei tuntunut tapahtuvan, hän perheineen päätyi ostamaan tontin ja aloittamaan uudisrakentamisen. Tietenkin himoittu kohde tuli samaan aikaan myyntiin. Ystävätär soitti, että meidän on pakko sopia näytöstä. Kun tulimme mieheni kanssa sisään, katse riitti eikä sanoja tarvittu. Talossa oli kaikki ainekset hyvään kotiin ja ennen kaikkea riittävästi tilaa, Mia sanoo.

Nykyään 8-vuotiaan Madeleinen ja viiden vanhan Alexandran äiti oli jo ehtinyt tuskitella vanhan kotinsa hienoista ahtautta. Parinsadan metrin päässä nykyisestä kodista sijaitsevan asunnon pohjaratkaisu ei joustanut lasten tarpeisiin.

Vaikka Råstedtit ihastuivat talon sijaintiin ja itse rakennukseen, iso remontti oli tarpeen. Avuksi pyydettiin sisustusarkkitehti Kari Lappalainen.

– Meistä oli tärkeää pitää yllä 1970-luvun henkeä eikä tehdä rakennuksesta liian modernia. Tahdoimme säilyttää kauniit katot sekä lattia- ja porrasrakenteet, isot ikkunat ja avarat tilat. Juuri niihin olimme alun perin ihastuneet, vaikka myyntiaikaan talo olikin täpötäynnä tavaraa ja keittiön uusiminen oli jäänyt kesken.

Mialle oli tärkeää saada kotiin valaistus, joka auttaa arjen tarkassa työssä ja mukautuu perheen ja ystävien tunnelmatuokioihin. Myös energiansäästö on huomioitu tarkasti.

Nyt jokainen yksityiskohta wc:n hanan mallia, kuivaavaa astianpesukonetta ja suihkun sadesuutinta myöten on viimeiseen asti mietitty. Suunnittelun tarkkuudesta kertoo sekin, että talon neliömäinen muoto toistuu jopa pesualtaissa. Kiintokalusteet ja osa huonekaluista teetettiin puusepällä mittojen mukaan. Esimerkiksi keittiön kivitasot tilattiin virolaiselta yritykseltä, koska niin saatiin mahdollisimman mustaa kiveä edullisimmin.

– Mietin, miten liikun keittiössä vesipisteen, jätevaunun ja lieden välillä ja miten lautaset mahtuvat parhaiten tietyn kokoiseen laatikostoon. Olimme mieheni kanssa sataprosenttisesti mukana ideoinnissa ja suunnittelussa. Me muun muassa sovittelimme kartonginpaloista vaikka kuinka monta keittiön pohjavaihtoehtoa. Tyylimme oli selvä. Halusimme mahdollisimman selkeää ja yksinkertaista ja koneet sekä tavarat piiloon, Mia toteaa.

Yhtä säntillisesti mitattiin, minkä kokoinen ruokapöytä on ihanteellinen ja miten osin aulaan ja osin vanhempien makuuhuoneeseen avautuvat vetimettömät kaapit sijoitetaan ja miten sängynpäätyyn saadaan yöpöytätasot sekä valaisimet. Wengenväriset kaapistot sopivat porraskaiteiden mustiksi maalattuihin teräsrunkoihin.

Alakerrassa kodinhoitohuone, vaatehuone ja iso varasto muodostavat todellisen tehoyksikön. Kuten arvata saattaa, perheenäiti on miettinyt likapyykkienkin lajittelun niin, että kaikella on paikkansa. Kodinhoitotilan valaistus on silmälle miellyttävästi epäsuoraa ja häikäisemätöntä, sillä kattorakenteiden suojaan kiinnitetyt loisteputket heijastavat valoa seinän kautta.

Råstedtien teettämässä remontissa paljastettiin välipohjan alkuperäinen rimakatto ja seinäpanelointien alle piiloon jääneet tiilipinnat. Valkoista maalia kului paljon, kun muun muassa punatiilinen takka ja seinät sekä männynvärinen ulko-ovi ja ikkunanpuitteet valkaistiin. Tunnelma keveni huomattavasti. Jo talon rakennuttaja ymmärsi nautiskelun tarpeen ja sijoitti uima-altaan viereen baaritiskin. Nykyään baarina on kaapisto vesipisteineen ja integroituine jääkaappeineen.

– Meille alakerta on oikea hyvän olon paikka. On mukava istuskella saunan lauteilla ja katsoa lasiovien läpi tyttöjen melskausta uima-altaassa tai näkymää ikkunasta. Sitten ehkä sytytämme tulen takkaan ja vain nautimme leppoisasta hetkestä, Mia Råstedt kertoo.

Hän sanoo iloitsevansa jo siitäkin, että rakennusajalle tyypilliset ruskeat klinkkerit ovat pysyneet kuosissaan vuosikymmenet. Lattian lämpö tuntuu mukavalta jalkojen alla.

Perheen edellisen kodin aikaan tyttäret olivat pieniä eikä huonekaluja erityisesti suojeltu. Remontin jälkeen hankittiin uutta, esimerkiksi yläkerran oleskelutilojen nahkasohva ja pöytäryhmä, alakerran rennot nojatuolit ja klassinen sohva sekä monet muut perheen elämäntapaa tukevat kalusteet. Etsittiin laatua ja kestävyyttä, talon tyyliin sopivaa linjakkuutta.

Sisustuksessa näkyy rakkaus luonnonläheisiin sävyihin. Tehosteena on väripilkkuja, esimerkiksi eteisen limetinvärinen tuoli ja tekstiilien terrakotan ja oranssin sävyt.

Koska Mia Råstedt on osakkaana valaisimia ja sisustusesineitä maahantuovassa Roomlightissa, hän osaa arvostaa kestosuosikkeja ja ymmärtää myös kalustusta piristävien trendituotteiden merkityksen. Omassa kodissa pitkäikäisyyttä edustavat aidot 70-lukulaiset, kiskoihin kiinnitetyt pyöreät kohdevalaisimet, jotka korjautettiin. Kun valot himmentää, hämy saa tilaa.

Kuvaussuunnittelu Jonna Dahlberg-Susa