Julkisivun pylväikkö ja eteishalli herättävät mielikuvan vauraasta herraskartanosta. Vaasan lähellä sijaitsevaan, 1960–70-luvun taitteessa rakennettuun taloon on haettu mallia valtion edustustilaisuuksista tutusta Königstedtistä. Eläkeläisneiti Astridin pitkään vaalima ja lopulta toteuttama haave on unelmakoti järven rannalla. Nykyiset asukkaat ovat viihtyneet talossa 1980-luvun puolivälistä.
Sisällä ollaan kuin sisustajan leikkipuistossa. Tuikkukynttilät loistavat, ja kuusenkoristeissa hohtaa kulta. Kodikkaaseen keittiöön on pesiytynyt tonttuarmeija. Koti on ihmeiden aarreaitta myös ilman joulusesongin tavaroita.
– Ihailen minimalistista tyyliä, jossa muutamalla harkitulla esineellä luodaan levollinen tunnelma. En kuitenkaan enää edes taistele luontoani vastaan vaan tunnustaudun kaiken runsaan ja koristeellisen ystäväksi. Tavarapaljous sopii vanhahtavan rakennuksen henkeen, talon omistaja Tarja Kankaanpää-Salonen sanoo.
Hän on oikea jouluihminen ja rakastaa kotinsa koristelua, kalusteiden siirtelyä ja tekstiilien vaihtoa. Muutokset tuottavat mielihyvää. Kekseliäs sisustus pitää virkeänä ja hyvällä tuulella.
Tarja uskoo, että estetiikkaa pitäisi opettaa jo lapsille. Kun varttuu kauniissa ympäristössä, silmäniloja osaa arvostaa kaikkialla. Ainakin lapset Anna, Max ja Arthur sekä aviopuoliso Klaus kannustavat perheen tarmokasta sisustajaa. Myös kääpiöpinseri Leni ja jackrussellinterrieri Hugo ovat periaatteessa myötämielisiä uudistuksille, mutta koirien takia kodissa on vain muutamia mattoja.
Oman sisustusintonsa Tarja muistaa alkaneen pikkutytöstä. Äiti näytti lapsille mallia lukemalla saksalaista sisustuslehteä ja vaihtamalla usein kodin järjestystä ja värejä. Koululaisena Tarja laati pohjapiirroksia ja soinnutti värimalleja ja lupasi jopa suunnitella tekstiilikokoelman. Sisarustensa kanssa hän sisusti leikkimökkiä yhä uudelleen.
– Sisareni Leena oli kuullut mielestään hienon sanan moraali ja luuli sen liittyvän huonekalujen siirtelyyn. Meille jäi siitä sanonta perhepiiriin. Kyselemme aina toisiltamme, oletteko viime aikoina vaihtaneet moraalia, Tarja kertoo.
Sisustus on Tarja Kankaanpää-Saloselle sekä harrastus että työ. Viime kesänä Vaasan asuntomessuilla käyneet näkivät hänen taidonnäytteensä, neljä erityylistä kotia. Tunnetuin lienee niin sanotun tv-talon sisustus, sillä sen ratkaisuihin, kiintokalusteisiin ja pintamateriaaleihin pääsivät äänestysvalinnoillaan vaikuttamaan televisionkatsojatkin. Keskustelua herätti myös omin käsin muokatuista kalusteista ja kaikenlaisista kirpputoritavaroista koottu sisustus.
Nykyään Tarja antaa sisustusapua yksityisesti ja kalusteliikkeiden kautta. Hän on vetänyt sisustuskursseja muun muassa Vaasa-opistossa. Internetissä voi tutustua hänen blogiinsa Keltainen talo rannalla.
– Kehitin 1990-luvulla Prisma-tavarataloihin kiinnostusta herättäneet lahjatavaraosastot ja sittemmin avasin Vaasan keskustaan oman liikkeen, jossa myytiin sisustus- ja lahjatavaroita sekä kukkia. Halusin, että pienet kodin piristeet saa hankittua kätevästi päivittäisostosten yhteydessä. Vedin liikettä nelisen vuotta, kunnes päätin pitää tauon. Kun oli aikaa, keksin nettikirjoittelun. Siitä kehkeytyi pian leikekirja, Tarja kertoo.
Hän kerää nettipalstalleen kaikkea sellaista, mikä kiinnostaa häntä itseään. Kauniista kuvista, mielenkiintoisista ideoista, uutuustuotteista ja esimerkiksi nettikaupoista saa innoitusta kodin uudistuksiin. Poimintojen kommentoijat tuovat sisustuspiiriin lisänsä. Nyt vallalla vaikuttaa olevan tanskalais-ranskalainen maalaistyyli, ja raita-, pallo- ja kukkakuoseja ylistetään kilvan.
Tarja Kankaanpää-Salonen näkee suositussa tyylissä pienen riskin.
– Jokainen tyyli vaatii oman miljöönsä. Ei funkiskalusteita pidä laittaa pirttiin! Parhaimmillaan rakennus sopii ympäristöönsä ja sisustus talon arkkitehtuuriin ja asukkaiden elämäntapaan. Jokainen voi toki tehdä kodistaan millaisen tahansa, mutta usein ammattisuunnittelijalta pyydetään apua, koska kalustus ja väritys halutaan saada harmoniseksi ja tunnelma tasapainoiseksi.
Jos kodinsisustajaa vaivaa epävarmuus, Tarja Kankaanpää-Salonen kehottaa ensimmäiseksi miettimään, mitä itse haluaa. Trendit voi unohtaa. Tärkeimpiä ovat mieleinen tyyli ja tunnelma sekä omaan makuun sopivat värit ja materiaalit.
– Yllytän käyttämään värejä ja isoissa tiloissa myös kuvioita, sillä usein ollaan turhan varovaisia ja vaisuja. Nyt etsitään persoonallisuutta. Paluu värikkäästä valkoiseen käy tarvittaessa vaivattomasti. Minusta on mukavaa suosia sisustuksessa vanhoja kalusteita ja muokata vaikka kirpputorilöydöstä kodin tärkein tunnelmantuoja. Pieni hauskuuskaan ei haittaa. Jos tilaa riittää, jokin tuoli voi olla pelkästään mielenkiintoinen katsottava, hän sanoo.
Käytäntö sanelee monet sisustusratkaisut, mutta kotiin syntyy kerroksellisuutta ja tarinoiden aineksia, kun mukana on rakkaita muistoesineitä.
Salosen perhe on saanut useimmat vanhat kalusteensa talon mukana. Upeita kristallikruunuja on hankittu huutokaupoista, ja osa huonekaluista on sukujen peruja. Kun tilaa on noin 350 neliötä ja huoneita kahdessa kerroksessa, ja vanhimmat lapsetkin ovat jo muuttaneet muualle, perheenäiti voi vapaasti toteuttaa sisustusmieltymyksiään.
– Monet neuvoja kaipaavat tuskittelevat sitä, että kodin tavarat ovat liian erilaisia. Ostetaan kirjahylly ja seuraavaksi vaikka sohvapöytä eikä mietitä, sopivatko kalusteiden tyylit tai esimerkiksi puulajit yhteen. Harkitsemattomista hankinnoista kertyy epämääräinen yleisvaikutelma. Usein aletaan jo suunnitella asunnonvaihtoa, vaikka sisustusta järjestelemällä ja parin kalusteen vaihdolla voisi päästä piristävään ja viihtyisään lopputulokseen, Tarja Kankaanpää-Salonen sanoo.
Hän muistuttaa myös sisustuksen mittasuhteista ja kalusteiden tasapainoisesta sijoittelusta. Avuksi kaivataan kolmiulotteista ajattelua, ettei kaikkia suuria ja raskaita kalusteita laiteta yhteen nurkkaan. Nykytyylin korkeissa olohuoneissa kannattaa kiinnittää huomiota myös seinäpintoihin. Turhan matalalle painottuva sisustus latistaa kokonaisuuden.
Keltaisen talon jouluvalmistelut alkavat jo syksyllä, jolloin Tarja Kankaanpää-Salonen ryhtyy siivoamaan huoneita ja käymään läpi kellarin koristeaarteita. Ensin hän kantaa sisään paljon tavaraa ja sommittelee asetelmia mutta karsii sitten liiat takaisin varastoon. Koristelu huipentuu ensimmäiseen adventtiin.
– Valikoimat vaihtelevat vuosittain jonkin mielikuvan, teeman tai värin mukaan. Jokin koriste saattaa päätyä samaan paikkaan kerta kerran jälkeen. Uuttakin tulee, mutta hillitysti – olen päättänyt hankkia enää vain huippuhienouksia, lähinnä enkeleitä. Teen itsekin vanhojen kirjankuvitusten kopioista enkelikuvia lisäämällä niihin koriste-elementtejä. Keittiön punavalkoiseen maailmaan kuuluvat aina tontut, sisustaja sanoo.
Tarja Kankaanpää-Salonen on jo vuosia pitänyt mottonaan, että joka naisella täytyy olla vannesaha ja sähkövispilä.
Vanerilevystä sahaamiinsa enkelihahmoihin hän on maalannut lempeät kasvot ja silmät, jotka näyttävät seuraavan juhlavalmisteluja. Ainakin ne tuntuvat varmistavan, että ikkunasta kurkistava tonttu, jonka isoäiti maalasi puupalalle 1980-luvun alussa, pääsee keittiönkaapin päälle, ja että tonttukuvioinen patalappu, jonka tytär väkersi ala-asteella, päätyy nuppiinsa roikkumaan.
Vuoteisiin pedataan joulunajan erikoislakanat, joita ei muulloin käytetä. Koristeiden lisäksi koti täyttyy valoista ja juhlakauden mausteisista tuoksuista. Perinteisiin kuuluvat kuulemma myös ”ähky ja puhku”, sillä kukapa herkkuja pystyisi vastustamaan. Miksi pitäisikään?
Soili Ukkola Kuvaussuunnittelu Anja Nurmela Kuvat Tommy Selin
