Teräksinen ristikkoveräjä sulkeutuu, ja pikkuhissi nousee kuudenteen kerrokseen. Bichon havanais -rotuinen Osku käy ovella heilauttamassa häntäänsä ja palaa sitten mielipaikkaansa valkoiselle sohvalle kevyille koiranunille. Lattia narahtaa askeleen alla, ja Jenni sanoo naurahtaen:
– Vanhassa talossa kaikki elää, ja lattialaudat paukkuvat varsinkin pakkasilla. Valkoinen tilkitsemätön puulattia viehättää minua joka päivä. Kun laudat ovat vähän vinksallaan, pöydältä pudonneet murusetkaan eivät erotu. Remontissa umpeen levytettyjen oviaukkojen saumat ovat hieman auenneet. Jos juovat alkavat häiritä, täytynee kutsua korjaaja. Toisaalta, elämisen jäljet saavat näkyä.
Jenniin on ehkä tarttunut rentoa tanskalaisuutta. Hän vietti osan lapsuudestaan Kööpenhaminassa, ja oppi tarhassa ja esikoulussa tanskan kielen. Siitä oli apua, kun hän puolisonsa Miikan kanssa asui 2000-luvun alkupuolella kolme vuotta Kööpenhaminan keskustassa ja työskenteli saksalaisfirmassa.
– Tanskassa meno on välitöntä ja iloista. Katukuvassa näkyy mukavaa ihmisten kirjoa, on muodikkaasti pukeutuvia ja omalle tyylilleen uskollisia. Sama pätee koteihin. Osa niistä on maalaisromanttisia, ja joissakin on tuulahdus skandinaavista muotoilua sekä modernia tyyliä. Asunnoissa tyypillisiä ovat lankkulattiat – ja ilmeisesti myös uskomattomat sähköviritykset. Meillä kaikkialla kulki kymmeniä johtoja, ja jos laittoi imurin päälle, olohuoneessa ei saanut valoa syttymään, hän kertoo.
Paluu Suomeen vei pariskunnan Helsingin Töölöön, ja siellä on pysytty, vaikka osoite lokakuussa 2007 muuttui. Nyt perheeseen kuuluu myös 2,5-vuotias Samuel, ja tammikuussa syntyy vauva.
Ihanan avarasta, 126-neliöisestä asunnosta on upeat näkymät talon molemmille puolille. Talon julkisivun veistokseen taltioitu kukkaistyttö katselee vastapäätä sijaitsevia matalia julkisia rakennuksia, ja isolla korttelipihalla ikkunoiden tasolle kurkottelee jättilehmus.
– Sisäpihan laidalla ollaan kuin Herran kukkarossa. Edes läheisen päiväkodin touhuista ei kuulu pihaustakaan. Keittiö sijaitsi ennen nykyisessä lastenkamarissa, mutta muutimme sen olohuoneen viereen. Näin eteinen jakaa asunnon kahteen osaan: rauhalliseen nukkuma-alueeseen ja kadun puolen tiloihin, joihin keskittyy sosiaalinen elämämme. Pesutila, wc, suihku ja uusi sauna jäävät välimaastoon._.
Vanhassa paikassaan keittiö oli ahdas putkilo, ja ennen asunnon ostoa Jenni ja Miikka selvittivät sen siirron vaihtoehdot. Pesutiloista oli helppo vetää putket uuden keittiön vesipisteisiin. Samalla Miikka sai toivomansa kylmälaitteisiin upotetun vesiautomaatin, joka oli vaimosta ensin turha mutta on käytössä osoittautunut oivalliseksi. Kylmää juotavaa haluavan ei tarvitse lorotella haaleaa vettä minuuttitolkulla hanasta viemäriin.
Keittiökaappeja on nurkkauksessa kahdella seinällä. Lisää työskentelytilaa saatiin kookkaaseen saarekkeeseen, jonka ääressä myös syödään aamiaista ja välipalaa. Yli kaksimetrinen ruokapöytä sijoitettiin valoisan ikkunan ääreen.
Keittiön kalusteet teetettiin mittojen mukaan alajärveläisessä yrityksessä, ja pähkinäpuiset tasot, kaapistojen välitilaa verhoava valkoinen lasilevy sekä teräspintaiset kodinkoneet hankittiin itse. Lopputulos on parin makuun sopivan moderni ja antaa vastapainoa vanhan rakennuksen koristeellisille yksityiskohdille ja pienille kulmauksille.
Nykykeittiön paikalla oli ennen kirjasto-makuuhuone. Sen nurkasta kuljettiin isohkoon vaatekomeroon, joka remontissa muutettiin pesutiloihin avautuvaksi saunaksi. Nautinnolliset löylyt otetaan pari kertaa viikossa.
– Pesuhuone oli asunnon ostohetkellä siisti, ja sinivalkoinen laatoitus oli aivan hyvä. Halusimme kuitenkin tehdä pieniä muutoksia ja muutenkin raikastaa tilan ilmettä. Vain talon putkiremontin yhteydessä pari vuotta aiemmin uusittu wc-istuin sai jäädä. Kaikki pinnat purettiin sementtiin asti, Jenni kertoo.
Harvinaista kyllä, asunnossa oli myös toinen niin iso wc, että sinne saatiin mahtumaan tassuamme. Se on Samuelille rakas uima-allas.
Kylpyhuoneen lievästi romanttista tunnelmaa täydentävät pieni kristallikruunu sekä peili, jonka patinoitunut kehys teetettiin kehystysliikkeen espanjalaisesta käsin tehdystä antiikkilistasta.
Olohuoneen korean kattokruunun Jenni löysi, kun perhe asui vuokralla ja odotteli kuukausien mittaiseksi venähtäneen remontin valmistumista. Valaisin roikkui itämaisen mattoliikkeen ikkunassa. Tarmokas nainen marssi sisään ja varmisti, että kaikki on kaupan, myös häneen vaikutuksen tehnyt tanskalainen antiikkikruunu.
Toinen oleskelutilojen koristus on nurkkauksen kaakeliuuni, joka on Turun kaakelitehtaan 1800–1900-luvun taitteen tuotantoa. Uunin tiilet ostettiin Keltaisen pörssin kautta ja muurari hankittiin Helsingin Suomenlinnassa toimivan Suomen kaakeliuuniyhdistyksen välityksellä. Uunin numeroidut purkuosat alun perin ostanut taidehistorioitsija ei pystynytkään sijoittamaan tulisijaa kotiinsa.
– Meidän onnemme! Kaakeliuuni sopii hyvin vuonna 1913 rakennetun kerrostalon henkeen. Muurari teki siitä kevytrakenteisen ja kynttilöiden polttoon sopivan. Emme ryhtyneet kunnostamaan uunille hormia, vaikka talon toiseksi ylimmässä kerroksessa asummekin. Tärkeintä on tunnelma.
Myös kattojen kipsikoristeet ja valaisinruusukkeet hiottiin ja maalattiin remontissa. Samuelin huoneeseen koristelistat jouduttiin teettämään, sillä aiemmin niitä ei yleensä laitettu keittiöihin.
Jenni mainitsee vielä yhden kotinsa ihanuuksista: leveä erkkeri päästää valon sisään, ja vapaa näkymä yli naapuruston ihastuttaa. Avoin tila on tärkeää myös asunnon sisällä. Osa huoneista on jopa 3,3 metriä korkeita. Kalustus on harkitun niukkaa, ja jokaista huonekalua ja pikku esinettä pystyy katselemaan monesta eri suunnasta.
Pariskunnalle oli alusta alkaen itsestään selvää, että seinät maalataan valkoisiksi ja tyyliksi valitaan pelkistetty skandinaavisuus, joka ei kuitenkaan saa olla liian kliinistä.
Sisustuksessa on ripaus antiikkia ja asunnon henkeä toistavia vanhahtavia tavaroita, mutta edellisen asukkaan asentama merbauparketti, osin tummahkot tapetit ja kalusteiden täyttämät huoneet eivät vastanneet uusien omistajien makua. Alusta asti oli selvää, että alkuperäiset kuusilaudat otetaan esiin, hiotaan ja maalataan valkoisiksi. Väri lisää asunnon valoisuutta ja pariskunnalle mieluisaa kepeää tanskalaisuutta.
Tanskan-muistoja vilahtaa joskus myös usean perheen muodostaman ystäväpiirin tapaamisissa. Toisinaan visiitit ovat piipahduksia arki-iltaisin ilman sen kummempia seremonioita, mutta vuorollaan pariskunnat järjestävät isolle joukolle yhteisiä illallisia herkullisine ruokineen ja viineineen. Joulun aikaan on tapana valmistaa suvulle tanskalaisperinteisiin kuuluva julefrokost, johon sisältyy muun muassa waldorfinsalaattia, kalkkunaa ja karamellisoituja perunoita.
Soili Ukkola Kuvausjärjestelyt Tea Yrjölä Kuvat Tommy Selin
