Ulla Koskinen vei perheensä Latoon

Kerrostaloelämää keskustan vilskeessä seurasivat suunnittelija Ulla Koskisen elämässä pienten lasten kanssa vietetyt vuodet idyllisessä Käpylän puutalokaupunginosassa. Seuraavan askeleen aika koitti, kun Koskiselle tuli voimakas tarve saada avaruutta ympärilleen ja päästä kauemmas kaupungista. Hän loi omien asuintoiveidensa innoittamana Lato-talomallin yhteistyössä Kannustalon kanssa. Koskisen perheen talo on juuri noussut Uudellemaalle, ja talomalli saa maailmanensi-iltansa Habitaren Ahead!-alueella, jonne nousee 140-neliöinen Lato.
Ladon päivittäminen nykyaikaan on Koskiselta ja Kannustalolta kulttuuriteko. Lato on maamme yleisin rakennus: komeimmilla kartanoilla on saattanut olla jopa toistakymmentä latoa ja pienilläkin taloilla vähintään kolme. Maatalouden kehittymisen myötä säilöheinä on alettu varastoida muovipaaleihin, ja heinäladot ovat jääneet tarpeettomina rapistumaan sijoillensa.
Rakennuksina ladot ovat niin tuttu osa suomalaista maisemaa, että emme juuri huomaa niitä. Lato ei ole kirvoittanut edes vanhaa kansaa keksimään suuria viisauksia, kuten monet muut kansallismaisemaamme kuuluvat asiat; se on synnyttänyt vain niukasti sanontoja. Romantiikan ladot ovat kuitenkin saaneet kukkimaan, sillä lukematon määrä suomalaisia lienee saanut alkunsa niiden suojissa.

Heinälato keksittiin todennäköisesti ajanlaskumme ensimmäisellä vuosituhannella, ellei peräti aikaisemmin. Koskinen kajosi siis yli tuhat vuotta vanhaan talomalliin suunnitellessaan reilun 200 asuinneliömetrin asuntonsa. Suunnitteluprosessin menneisyys–nykyisyys-akseli on ollut Ullalle merkityksellinen myös henkilökohtaisesti.
– Minulle tuli väkevä kaipaus saada käteni multaan. Kaupungissa asuminen tuntui tulleen luonnolliseen päätepisteeseensä Käpylän idyllisessä puutalokaupunginosassa, jonne olimme muuttaneet kerrostalosta Helsingin ydinkeskustasta.
Lato-talomalli on syntynyt Ullan ja hänen perheensä tarpeesta saada väljyyttä ympärilleen. Avarassa tilassa on mahdollista nähdä kauas. Näin on myös Lato-talossa, jonka pohjaratkaisut antavat katseen kulkea tilasta toiseen aina ulos ja maisemaan asti.
Kauas katsominen on sekä arkkitehtoninen ratkaisu että henkinen tila. Jotta voisimme nähdä tätä hetkeä pidemmälle, meidän on tiedettävä, missä nyt olemme. Tietääksemme, missä olemme, meidän on taas tunnettava, mistä tulemme.
Ullalle perheen asumiseen liittyvät ratkaisut ovat pitkälti samoja kuin kymmenen vuotta sitten, pysyvät elementit ovat vain vaihtaneet paikkaa ja järjestystä tarpeen mukaan. Mikä siis on olennaista ja säilyttämisen arvoista harmonisista ja levollisista sisustuksistaan tunnetulle Ullalle?
– Meille koti ei ole kaunis kulissi vaan paikka elämiselle. Lato on suunniteltu palvelemaan perheenjäsentemme tarpeita, joten olen yrittänyt ratkoa arjen ongelmia. Kodissamme rakennetaan, maalataan, tehdään käsitöitä ja korjataan polkupyöriä. Näille kaikille puuhille on talossa paikkansa, Ulla toteaa.
Sisustajana ja suunnittelijana Ullan kantava ajatus kodin suunnittelussa on ajattomuus. Se ei kuitenkaan sulje pois uusia trendejä, innovaatioita, sovelluksia ja ajatuksia. Ajattomuus on jotakin selkeää, olennaista, karsittua ja viimeisteltyä, missä ei konstailla. Persoonallisuus ja nykyhetki pulpahtavat pintaan pienistä yksityiskohdista, jotka luovat ristiriitaa ja säröä kokonaisuuteen.
Koska Ulla halusi nähdä paitsi tilasta toiseen myös ulos, hän maksimoi ikkunoiden pinta-alan. Ladon ikkunat ovat leveitä kuin ladonovet, ja korkeutta niillä on lattiasta melkein kattoon. Ladonovivaikutelmaa tehostavat ikkunoiden suojaksi vedettävät reilut liuku-ovet.

Koti on siis näyttämö aktiivisen perheen puuhille piirtämisestä pyykinpesuun ja maalaamisesta nikkarointiin, ja siellä on myös työtilat Ullalle ja hänen valokuvaajamiehelleen. Koti koostuukin kahdesta ladosta, joista toinen on tehty työ- ja studiokäyttöön. Latoja yhdistää liitoskappale, ja niiden väliin jää atrium-piha ja kansallisromanttinen pihlajapuu.
Elämä jättää jälkensä. Joskus jälki voi olla naarmu tai kolhu, ja useimmiten se on kenties sekamelskaa tai ainakin hillitympää epäjärjestystä. Miten harmonia voi säilyä vilkkaan elämän ja toiminnan keskellä?
– Pitää valita kotiin sellaisia tavaroita, joista tulee kauniita röykkiöitä. Minä valitsen tiskirätitkin sillä perusteella, että ne näyttävät kauniilta. Kodissa on myös hyvä olla riittävästi säilytyspaikkoja kassikasoille ja muulle tavarapaljoudelle.
Taideteollisessa korkeakoulussa tekstiili- ja vaatesuunnittelua opiskellut Ulla tunnetaan aistikkaista väriyhdistelmistään. Hän itse puhuu mielellään harmoniasta, sopusoinnusta. Värien merkityksen ohella Ulla muistuttaa, että pelkkä näkeminen ei riitä vaan myös koskettaminen on yksi ihmisen perustarpeista. Siksi Ullalle onkin tärkeää, miltä asiat ja esineet tuntuvat. Tuolissa on oltava hyvä istua, ja tekstiilien pitää tuntua miellyttävältä ihoa vasten.
Aikoinaan, kun muut lapset lukivat Aku Ankkaa, Ullan kädessä kului Avotakka. Hän saikin jo lapsena sisustaa oman huoneensa. Nyt äitinä Ulla ohjailee lastensa huoneiden sisustusta lempeästi mutta pyrkii välttämään liikaa määräämistä.
Ullan taloprojektin jokaiselta kantilta paljastuvat kestävät arvot: ajattomuus, seesteisyys, rauha, tasapaino, kehitys. Nämä eivät kuitenkaan sulje pois ylellisyyttä.
– Minulle on luksusta suuri, pyykinpesulta ja muilta arkiaskareilta rauhoitettu kylpyhuone, jossa on amme keskellä huonetta ja suuret ikkunat, joista olen jo nähnyt kylpiessäni peuran.

Kun arkkitehti lähtee suunnittelemaan taloa, yhtenä merkittävänä lähtökohtana on talon sijainti ja maisema, johon se suunnitellaan. Miten valmistalo, joka syntyy tehtaan liukuhihnalla, voi sulautua paikkaan kuin paikkaan ja sopia tontille kuin tontille?
– Pakettitalomallit suunnitellaan moniin maisemiin sopiviksi. Lato-talokin soveltuu sekä tiiviimpään kaupunkirakentamiseen että vaihtelevaan maaseutumaisemaan. Taloa voi myös muokata paikan mukaan: esimerkiksi sopivimmat näkymät voi avata ikkunoiden sijoittelulla ja liukusermeillä, Koskinen sanoo.
Kannustalo tuo Habitare-messujen aikaan markkinoille kaksi Lato-mallia. Mallit ovat yksikerroksisia ja pinta-alaltaan 100–120-neliöisiä. Ladon saa mustana, valkoisena, harmaana tai punamullan värisenä.
Kannustalo on ollut muotoilun ja arkkitehtuurin edelläkävijä valmistalojen tekijänä. Vuonna 2000 valmistunut Arkkitehtitoimisto Heikkinen-Komosen suunnittelema Kosketus-talo on voittanut useita kilpailuja, ja se on edelleen arkkitehtijulkaisujen lempilapsi. Saman toimiston suunnittelema Laavu esiteltiin Habitaressa kaksi vuotta sitten ja se palkittiin vuoden parhaana messuilla esiteltynä tuotteena. Nyt jäämme odottelemaan, millaisen vastaanoton saa modernisoitu versio rakennuksesta, jolla on tuhatvuotinen historia.

Kari Silvola Kuvat Sameli Rantanen