Valo määrää kaapin paikan

Mika Yli-Jyrä kierrättää vierastaan viidennen kerroksen 67-neliöisessä kaksiossa. Mattoihin ei tarvitse kompastella, sillä niitä ei juuri ole. Katse ei kuitenkaan viivy lattioissa vaan hätkähdyttävissä yksityiskohdissa. Niillä kaikilla on yhteinen tekijä: valo.

Modernin kodin dramaattisessa sisustuksessa jokainen valon lähde ja kohde on mietitty tarkkaan. Valaisin on siellä, missä kirkkaudella on tarkoitus. Esimerkiksi makuuhuoneeseen nousee kajastusta lattiasta, sängyn reunojen alta, television takaa, sängyn päädystä ja vaatekomeron liukuovien yllä olevasta valolistasta. Eteisessä valo puolestaan laskeutuu katosta kohtaan, jossa laatta loppuu ja puu alkaa. Valo erottaa ja yhdistää sekä tekee materiaalista merkityksellisen.

Värimaailma ja tunnelma elävät vuorokauden ja vaihtuvien tilanteiden rytmissä. Pinnoilla ja esineillä on jokin väri, mutta todellisen ulkonäkönsä ne saavat kunakin hetkenä valon ja varjon leikissä. Mika selittää, että sen vuoksi kotona palavat valot usein keskellä kirkasta päivääkin.
– Esine tai pinta ei välttämättä näytä luonnonvalossa siltä, miltä haluan, vaan tarvitsen juuri tietyn valon. Tavoittelen sävyjen ja valaistuksen harmoniaa kaikkina hetkinä. Olen tietyissä asioissa perfektionisti: jos alan tehdä jotain, vien sen mahdollisimman täydellisesti loppuun asti. Haluan päästä sanomaan, että nyt tämä on valmis, Mika sanoo.

Ydinkeskussa sijaitsevan ikkunoista näkyy punatiiltä, Takon tehtaat, Koskikeskus ja 19-kerroksinen hotelli Ilves. Tammerkoski virtaa lähes toisella puolen katua. Tämän tamperelaisempia näkymiä ei voi olla.
Nyt 34-vuotias Yli-Jyrä muutti vuonna 1962 valmistuneeseen taloon jo 1990-luvun puolivälissä. Ensi töikseen Mika ja hänen silloinen tyttöystävänsä remontoivat läpi talon ulottuvan huoneistonsa. Runsaat värit olivat tuolloin muotia, ja pian myös nuorenparin kodin seinät räiskyivät keltaisina. Mikan jäätyä asumaan kotia yksin uudet remonttisuunnitelmat alkoivat itää isännän ajatuksissa.

Asunnon kasvojenkohotus olisi silti saattanut jäädä ikuiseksi unelmaksi, ellei eräs Mikan ystävä olisi pannut ensimmäistä tikkua ristiin. Mika oli jo pitkään suunnitellut vaihtavansa hirveänä pitämänsä keittiön välitilalaatoituksen ja puhunut asiasta ääneen, mutta mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Remontti sai vauhtia vasta, kun isännän ollessa kaupassa vieraat aloittivat omatoimisesti laattojen irrottamisen seinästä.
– Keittiö oli aiemmasta pienestä pintaremontista huolimatta varsin vanhanaikainen. Kaapistojen rungotkin olivat 1960-luvulta. Olen aina haaveillut hienosta keittiöstä, joten oli luonnollista, että remontti aloitettiin sieltä.

Mika modernisoi keittiön, makuuhuoneen ja olohuoneen kolmessa vuodessa. Hän on ammatiltaan valosuunnittelija, ja omassa kodissaan hän pääsi testaamaan ideoitaan ja luomaan tilaa, jossa hän viihtyy. Valon, esineiden ja huonekalujen sijoittelussa symmetria on silmiinpistävän vahva. Kun kaikella on vastapainonsa ja -voimansa, tila täyttyy tasapainoisesti. Koti on silti niin täyteläinen, että sen sisustajan on oltava millimetrin tarkka.

Mika kiittää huomiosta mutta kieltäytyy ottamasta kaikkea kunniaa.
– Isäni Matti on eläkkeellä oleva teknisten aineiden opettaja. Hän ajoi harva se päivä kotoaan yhteensä yli 100 kilometriä auttaakseen remontoinnissa. Voin sanoa, että aika moni asia olisi jäänyt puolitiehen ilman häntä. Sisustussuunnittelija Jonna Määttälä puolestaan auttoi pintojen ja sävyjen suunnittelussa.

Ikaalisissa varttunut Mika astui valon ja äänen maailmaan jokakesäisillä Sata-Häme Soi -festivaaleilla. Hän pyöri kahdeksanvuotiaasta asti seuraamassa, miten Yleisradion televisioryhmä valmisteli ja toteutti lähetyksiään. Sen ajan tekniikka ei ollut erikoista, mutta Ikaalisten Kauppalan Lehmuspuistossa tv-väen touhua ihmetellessään poikaan syttyi polte. Jo 17-vuotiaana Mika mestaroi valoja diskoissa ja erilaisissa tapahtumissa. Se oli alkua hänen uralleen valosuunnittelijana ja alan yrittäjänä.

Vaikka Mikan asunto on täynnä tekniikkaa, johdot on piilotettu pintojen alle. Viennit on toteutettu järkevästi niin, ettei aika ole kulunut betonia piikatessa. Mika sanoo joutuvansa työssään aivan tarpeeksi tekemisiin johtonippujen kanssa, joten sielu ei siedä katsella niitä enää vapaa-aikana.
– Valaistusta voi säädellä langattomasti. Saan vaikkapa nukkumaan mennessäni koko asunnon pimennettyä vain kurottamalla yöpöydälleni.
Viihdekeskuksen tekniikka sijaitsee sekin huomaamattomasti makuuhuoneen vaatekomerossa. Siellä ovat tietokone, laajakaistayhteydet, tulostimet ja langattomasti videoprojektoriin teräväpiirtokuvaa ajava elokuvakeskus. Sängyn vastaiselle seinälle ripustetun taulutelevision ruudulta Mika katsoo ohjelmat, lukee sähköpostit ja selailee internetiä.
– Olen ehkä hifistelijä, mutta en ihan oikea hifisti, sillä olen yrittänyt hankkia tekniikkaa sisustuksen ehdoilla. Tosin olohuoneen sisustaminen lähti liikkeelle videotykin paikan määrittelemisestä.

Kun työkiireissä paljon maata kiertävä Yli-Jyrä palaa kaksioonsa, hän purkaa koti-ikävää viettämällä mahdollisimman paljon aikaa eri huoneissa. Kaikki nurkat ovat hänelle tärkeitä, koska jokaisella tilalla on puolensa.

Olohuoneen seinä on puhtaanvalkoinen, ja valaistus nousee tyylikkään epäsuorasti kalusteiden takaa. Ikkunaa reunustavat kaupunkinäkymään sulautuvat mustavalkoiset verhot. Videoprojektori heijastaa kehyskankaalle parhaat elokuvat, vaikkei Mika olekaan niin elokuvaharrastaja kuin hän haluaisi olla. Oikeastaan hän ei ole myöskään olohuoneen sohvaan uppoutuvaa tyyppiä – etenkään, kun viihde-elektroniikka levittäytyy myös makuuhuoneeseen. Usein paras lekottelupaikka on tummanruskeassa, wengepuusta valmistetussa sängyssä. Mika on upottanut matalan vuoteen alareunoille miellyttävän pehmeän epäsuoran valaistuksen, joka korostaa sängyn reunoja ja erottaa ne tummasta lattiasta. Kompastelujakin valaistus ehkäisee, jos vaikka palaa kotiin pikkutunneilla.

Makuu- ja olohuoneet sekä olohuoneen ja eteisen väliin jäävä ruokailutila muodostavat kodin keskiakselin, mutta keittiö on omalla tavallaan arjen sydän.
– Pidän ruuanlaitosta ja silloin harvoin, kun siihen on aikaa, laitan jotain hiukan tavallista parempaa. Toisinaan yritän liiankin hienoa taitoihini nähden. Joskus olemme kokoontuneet ystäväseurueella, ja jokainen on tuonut parhaan reseptinsä. Näin on saatu koko ilta nauttia hyvästä ruuasta.

Asunnossa on yllättävän niukasti esineitä, ja hyvin harva niistä on kuulunut omistajalleen pitkään. Thaimaan-matkalta tuodut puuveistokset lukeutuvat kodin vanhimpiin tavaroihin. Remonttien yhteydessä monta esinettä sai lähteä, ja jäljelle jäi se, mitä tarvitaan pyörittämään arkea.
– ”Pikkusälä” ei toimi. Arvostan tyylikästä, laadukasta, siistiä ja pelkistettyä, Mika summaa ja tunnustaa, ettei edes hänen tietokoneensa työpöydällä ole tarpeettomia kuvakkeita.

Aivan kaupungin ytimessä on tilaa liikkuvalle elämäntyylille, jossa tullaan ja mennään. Joskus kotona pistäydytään vain syömässä aamupala. Arki saa rullata sosiaalisen elämän tahtiin. Pelkistetty ja moderni koti on Mikan näköinen tässäkin mielessä.
Hänen vieraansa kommentoivat asuntoa tavallisesti unelmien poikamiesboksiksi, mutta Mika antaa kodilleen mieluummin toisen nimen: cityasunto citymiehelle. Seurusteleva ja villeimmät vuotensa mahdollisesti jo viettänyt mies näyttää viihtyvän hämyisessä, hieman yökerhotyyliinkin sisustetussa kaksiossaan.
Kun Mika kaipaa irtiottoa kaupungin valoista ja tiiviistä elämänrytmistä, koti vastaa tarpeeseen. Valaistus himmenee, kynttilä syttyy ja pehmeät vaaleat kiilat työntyvät makuuhuoneen lattiaan upotetuista valonlähteistä tunnelmoimaan seinälle.
– Ne ovat kuin rauhoittavat laskeutumisvalot, isäntä huokaa.
 

Tomi Järvenpää Kuvaussuunnittelu Eveliina Ahonen Kuvat Satu Nyström