Mummola Porvoossa on lasten kesäparatiisi

Avotakan saat nyt myös digilehtenä

Jaa

Antto, 3, Elsa, 9, ja Helmi, 10, tulevat yleensä mummon ja vaarin luokse kotoaan Hangosta, mutta tänä kesänä he tulevat suoraan lentokentältä. Lapset ovat nimittäin olleet viikon matkalla Nizzassa vanhempiensa kanssa. Luulisi, että he kertoisivat suu vaahdoten matkasta – ovathan he nähneet hienon kaupungin ja kauniita taloja, kulkeneet ihanan auringon alla näyteikkunaostoksilla, uineet Välimeren aalloissa ja nukkuneet hienossa hotellissa – mutta ei. Mummola ja mummolan vintti voittavat kaiken maailman nizzat mennen tullen. Uiminen hyytävässä meressä, vanha ulkovessa koiranputkimaisemassa, nukkuminen vinokattoisessa vintissä ja tietysti oman mummon ja vaarin kokopäiväinen huomio ovat lasten jokakesäistä ykkösherkkua.
Kesämökki Porvoon saaristossa meren rannalla on ollut mummon ja vaarin, Heikin ja Maritan, perheellä jo vuosia. Lasten mielestä oikeastaan iäisyyden, koska heidän äitinsäkin vietti lapsena siellä kesiä.

Mummola ei kuitenkaan aina ole ollut sellainen, kuin se on nyt. Remontissa keittiön paikkaa muutettiin ja sinne tehtiin uusi ikkuna. Taloon saatiin myös meren puolelle jatkeeksi uusi lasikuisti. Kuistin ikkunat löytyivät kesämökin piharakennuksesta. Ne olivat olleet joskus mökin ikkunaruutuja, mutta edellinen asukas oli poistanut ne käytöstä. Lasikuistin ikkunoiksi ne olivat yhä aivan käypiä. Suorakaiteen muotoisia laseja ei ollut tarpeeksi, joten rivin keskelle keksittiin laittaa kuusiruutuinen ikkuna. Sen alareuna on hiukan muita alempana, mutta mökillä pienet huolettomuudet vain kuuluvat asiaan.
Kuistilla on pidetty joskus jopa varta vasten suunnitellut kekkerit, mutta improvisoituja kutsuja on ollut enemmän. Esimerkiksi viime kesänä marjojen poimimisen päätteeksi sulatettiin pakastimesta kiinalaisia rapuja ja pystytettiin hienot juhlat ihan vain omalle perheelle ja mummon äidille Ellulle. Kaapeista kaivettin esiin kauneimmat astiat, juomalasit ja vanhat kulhot. Venäläistä kuohujuomaakin oli tarjolla.

Kuisti ihastuttaa aikuisia, mutta vintti on täysin lasten valtakuntaa. Siellä peuhataan, hypitään, juostaan tai istutaan lattialla pelaamassa pelejä. Vintti remontoitiinkin juuri lapsenlapsia varten.
– Vanha vintti oli sokkeloista tilaa. Kaiken, minkä edelliset asukkaat olivat aikanaan voineet lakata kiiltävän tummanruskeaksi, he olivat myös lakanneet, kertoo Heikki-vaari.
Alun perin vintille suunniteltiin paria huonetta ja jonkinlaista hallitilaa. Lopputulos on kuitenkin avara, yhtenäinen tila.
– Emme heti ymmärtäneet, että vintistä voi tehdä yhden valoisan tilan, jonka sivuille voitiin rakentaa kätevät säilytyskomerot. Ikkuna puolestaan tehtiin meren puoleiselle sivustalle huoneen keskelle, Marita-mummo muistelee.
Myös vintille johtavat raput tehtiin aiempaa toimivampaan paikkaan. Vanhat olivat vähän liian jyrkätkin lasten astella. Pitkien seinien takana oleviin säilytyskomeroihin asennettiin sähkövalot, jotta sieltä löytää paremmin kadonneen takin tai pihatuolien tyynyt.
Monet hyvät sisustusideat poimittiin Maritan kirjasta, johon hän oli kerännyt lehtileikkeitä vuosien varrella. Kokoelmassa saattoi olla kiva uuni, hyvät raput, mukava huone, kätevä kaide tai kotoisa huone.
– Yläkertaan vievien rappujen ja niiden vieressä olevien seinähyllyjen ideat syntyivät hahmottelemalla uutta sijoituspaikkaa käsiä levittelemällä ja leikekirjan kuvia katselemalla. Rakentajat toteuttivat ne tällaisiksi, kertoo Marita.
Hyvät niistä tulikin. Joskus on hyvä jättää rakentajalle tekemisen ilo, eikä antaa liian tarkkoja vaatimuksia. Tämä tietysti edellyttää, että rakentaja on samoilla linjoilla tilaajan kanssa. Rakentajien mielestä leikekirja olikin hyvä apu. Kuvista oli helppo nähdä, tarkoittiko Marita helmiponttia vai raakalautaa, ja mikä oli halutun lankun paksuus ja leveys. Maritan olisi ollut vaikea selittää ajatuksiaan pelkin sanoin.

Juhannusiltaa odoteltaessa mummo ehdottaa, että koko joukko menisi vintille pitkäkseen, mutta isot lapset eivät halua nukkua päiväunia. Mummo kieltää mitään sellaista tarkoittaneensakaan, sillä kysehän oli vain lukutuokiosta. Niinpä mummo ja lapset kiipeävät vintille, ja mummo lukee, kunnes kaikki nukkuvat levollista unta.
Vintillä mummo saa istua sadunlukijan toivetuolissa: keltaisessa nojatuolissa, joka on punaisen maton päällä heti vintin portaiden yläpuolella. Tuolin vieressä on vanha sivupöytä ja antiikkiliikkeestä ostettu kirjakaappi. Kaapin lasiovet on poistettu käytöstä. Tauluja ja kauniita esineitä kertyy kaappiin keräilijä-vaarin ansiosta. Toisen nojatuolin Marita pelasti roskalavalta ja päällysti kesäkukkaisella puuvillakankaalla.
Vintin toisessa päässä on lasten makuupaikat. Elsa nukkuu vanhassa päästä vedettävässä puusängyssä ja Helmi korkeapäätyisessä mustassa rautasängyssä.
Ullakon keskellä, meren puoleisella sivulla, on uusi ikkuna, josta suorastaan tulvii valoa sisään aikaisemmin niin pimeään vinttiin. Puuhevosen ja muiden lasten tavaroiden lisäksi ikkunalaudalla on kaukoputki ja tauluja. Mummo ja vaari ovat innokkaita purjehtijoita, joten tauluissa seilaavat laivat.
Uutta kattoikkunaa vastapäätä on talon hormisto, johon on asennettu kaksi valurautaista kamiinaa. Toinen niistä on lasten makuupaikkaa ja toinen sadunlukijan nojatuolia kohden. Sadepäivinä ne antavat lämpöä koko tilaan. Vintti on kesävintti, mutta alakerta on talvilämmin.

Sadepäivinä leivotaan ja tehdään ruokaa. Tytöt ovat oma-aloitteisia puuhaajia, ja Anttokin osaa kantaa astioita pöytään. Aamuisin koko katras menee saunaan. Sateella on kiva mennä uimaan, kun pihalla saa taivaalta lempeän suihkun. On kiva tehdä asioita päinvastoin kuin yleensä.
Sateella voi maalata myös vesiväreillä. Taideteoksia on jo valtaisa kokoelma mummon kätköissä. Sitten, kun aurinko paistaa ja on lämmintä, grillataan pihalla. Vaari on maailman paras grillausmestari. Joskus saadaan kalaa, toisinaan taas kanaa, lihavartaita tai makkaraa.
Postinhakumatka on niin ikään päivittäinen ohjelmanumero. Reissun päälle pitää saada mummon tekemää mehua ja lasten itse leipomaa pullaa. Vintillä Afrikan tähti on kova sana: pieni Anttokin juoksee äkkiä mukaan, kun peli otetaan esiin.
Kesälomalle mummolan vintille tarvitaan mukaan monen monta nyssykkää tärkeitä tavaroita. Leluja ja tavaroita varten kullakin on omat korinsa. Vintti pannaan järjestykseen, kun lasten vanhemmat tulevat hakemaan heitä kotiin Hankoon. Vaatteet viikataan sieviin pinoihin ja lelut järjestetään paikoilleen. Silloin saatetaan jopa pedata sängytkin. Muulloin mummo sanoo, että petaaminen on turhaa hyvän ajan heittämistä hukkaan. Kesälomalla mummolassa kannattaa tehdä jotakin paljon mukavampaa. 

Kaisa Kakko Kuvat Tiiu Kaitalo

 

Jaa