Valkea, koristeellinen harmonia

Suuri asuntomessunumero on ilmestynyt! Avotakan saat nyt myös digilehtenä

Jaa

Kun Katri Iskanius istuu olohuoneen sohvalla katse kaukaisuuteen suunnattuna, muu perhe tietää, että äiti kypsyttelee jälleen kerran uutta sisustusideaa. Kohta hän varmaan toteuttaakin sen, koska kukaan ei ole vielä pannut vastaan. Tosin joskus lapset Jani, Kiia ja Klaara ovat purnanneet, kun heidän huoneidensa kalusteet ja taulut ovat koulupäivän aikana vaihtaneet paikkaa. Kukaan ei pane pahakseen sitä, että koko koti on ”naisen kädellä sisustettu”.
Katri rakastaa tanskalaista, hiukkasen boheemia ja maalaishenkistä sisustustyyliä, johon hän on lisännyt ylimääräisen ripauksen romantiikkaa.

– Tarkoitus on, että kotimme näyttää lämpimältä ja pehmeältä paikalta eli sellaiselta, että siellä voi tuntea olonsa kotoisaksi ja turvalliseksi, hän sanoo kattaessaan kahvit keittiön pöydälle. Kuppien ja lautasten viereen ilmaantuu tuota pikaa iso vadillinen vastaleivottua feta-parsakaalipiirakkaa ja pullaa.

– Hienoakin saa olla, ei kuitenkaan liian hienoa, koska kodin pitää kestää arkielämää. Tavaroiden on oltava sellaisia, että niihin uskaltaa tarttua ilman rikkomisen pelkoa. Onhan meiltä joskus särkynyt jotain, mutta se on ollut vain tavaraa. Sitä paitsi, pienestä onnettomuudesta seuraa hyvä syy sanoa aviomiehelle, että täytyypä mennä ostamaan jotakin uutta ja entistä ihanampaa tilalle.

– Olen myös pyrkinyt siihen, että kaikki huoneet on sisustettu yhtä huolellisesti. Aika usein kaikki huomio kohdistuu olohuoneeseen, eikä muiden huoneiden kaunistamiselle jää enää voimia.
Iskaniukset asuvat Lappeenrannan Kimpisessä, 1950-luvulla rakennetussa paritalon puolikkaassa. He ostivat sen reilut kymmenen vuotta sitten ja aloittivat 110-neliömetrin huoneistossa melkoisen remontin: työtä on tehty kirjaimellisesti kellarista ullakolle. Keittiö on rakennettu kokonaan uudelleen ja olohuoneen vierestä on puhkaistu portaat alakertaan, jonne kunnostettiin sauna, pesuhuone ja pukuhuone vilvoitteluun. Nikkaroimista ja muuta parantelemista riittää vielä, mutta Katri uskaltaa vähitellen nyökytellä tyytyväisenä. Haave omannäköisestä sisustuksesta on toteutunut askel kerrallaan.

– On hyväkin, että kaikki ei ole täydellisen valmista. Ihminen ei kestä muuttumattomuutta. 

Kaikkialla on koristeellisia asetelmia. Niin kellarin matalakattoisessa oleskeluhuoneessa, ensimmäisen kerroksen eteisessä, keittiössä, työhuoneessa, olohuoneessa kuin yläkerran makuuhuoneissakin on koriste-esineitä ja muuta pikkutavaraa, joskus myös jotakin tarpeellista. On vähän ruostuneita puutarhauurnia, vanhoja sukulaisten ja esivanhempien valokuvia, kuivattuja ruusuja ja läkkipeltiä, vaaleanvihreitä lasipulloja, kuluneita uunivuokia ja aterimia. Melkein mitä vain, mikä tuottaa silmäniloa mutta myös tekee sisustuksesta kiinnostavan. Koska säilytystiloja ja kaappeja on vähän, lukuisat korit, laatikot ja rasiat saavat olla esillä.
Iltahämärissä Katri sytyttää kynttilöitä, joita on siellä täällä valmiina nipuissa, nekin osana sisustusta.

– Rakastan kynttilöitä. Mieheni Jari kyllä saattaa joskus parahtaa, että en saa sytyttää enää yhtään kynttilää, ”täällähän näyttää ihan hautaustoimistolta”, Katri hymyilee.
Monet kalusteet ja koriste-esineet ovat hänen omasta sisustusliikkeestään.

– Avasin reilut pari vuotta sitten Lappeenrannan keskustaan puodin, jonka nimi taitaa kertoa aika paljon sen tarjonnasta: Wanhan ajan sisustusliike K & K. Silloin seudulta puuttui juuri sellainen sisustuspuoti, jollaisessa olisin itse halunnut päästä asioimaan. Nykyisin niitä on tullut lisää. On ollut hyvä huomata, kuinka pienet putiikit nostavat päätään.
Katrin äiti on aikoinaan sanonut, että Katri on ollut esteetikko pienestä pitäen. Tämä on kiinnittänyt huomiota kaikkeen kauniiseen ja ollut kiinnostunut sisustamisesta.

– En ole vielä kertaakaan katunut sitä, että uskalsin heittäytyä kohti uutta ja tehdä harrastuksesta kokopäivätyön. Alkuperäiseltä ammatiltani olen hiusalan opettaja. Olen tehnyt silloin tällöin sijaisuuksia, tosin yhä harvemmin.

Väreistä Katri suosii rauhoittavaa valkoista ja sen sukulaisia, neutraaleja ja maanläheisiä värejä. Valkoista tasapainottaa pienin annoksin käytetty tumma ruskea. Voimakkaat kontrastit, oranssin sävyt, korkeakiiltoiset kaapit ja teräs eivät kuuluu tämän kodin olemukseen.

– Hillittyihin sävyihin ei kyllästy yhtä helposti kuin kirkkaisiin.
Katri käyttää paljon myös luonnonmateriaaleja, lähinnä puuvillaa ja pellavaa. Lapsiperheessä ne ovat kaiken lisäksi verrattoman helppohoitoisia. Olohuoneen kaksi sohvaa hän on huputtanut puhtaan valkoisiksi, koska haluaa kokeilla, kuinka niiden puhtaana pitäminen heillä onnistuu.
Toistaiseksi sohvat ovat moitteettomassa kunnossa, mutta sitä on turha ihmetellä, ainakaan sen jälkeen kun Katri paljastaa olevansa siivousintoilija.

– Valkoisilla pinnoilla tahrat huomaa helposti ja niihin tulee käytyä heti käsiksi. Tummiin sävyihin lika hukkuisi, ja se pääsisi suotta pinttymään. Ruokailujen jälkeen puhdistan keittiön 15 minuutissa. Tiskauksen ohella pyyhin vaivatta kaikki mahdolliset tahrat. Päivittäisessä kodinhoidossa ei tarvitse venyä yhtään sen kummempaan suoritukseen.
Ja kun Katri siivoaa vieraita varten, hänestä voi tuntua siltä, että koti on tyhjän näköinen.

Tyyli jatkuu johdonmukaisesti makuuhuoneisiin saakka. Tyttöjen huoneessa asuu selvästi kaksi prinsessaa, kun taas Jani-poika viettää reipasta merimieselämää parin nurkan takana. Vanhempien kokovalkoinen soppi on niin pieni ja pesämäinen, että sitä voisi verrata oravan kotikoloon. Se on sijoitettu harjakaton alle, entisen ullakkokomeron paikalle, kapeaan ja vinoon tilaan.

– Aluksi epäilin, että paikka on Jarille ja minulle liian pieni, mutta vaihdoin nopeasti mieltäni, kun totuimme sen rauhallisuuteen. Mehän vain kömmimme sinne nukkumaan.
Monet kalusteet on kunnostettu tai vähintään paranneltu omin käsin. Yleensä uuden maalikerroksen lisääminen on riittänyt.
Siellä täällä on vanhoihin ikkunanpuitteisiin tehtyjä peilejä, kuin kurkistusluukkuja toisiin huoneisiin. Jari kunnostaa kehykset, ja Katri maalaa ja viimeistelee ne. He ovat tehneet peilejä myös myytäväksi.

– Silmät täytyy pitää avoinna koko ajan, koluta kierrätyskeskuksia, kirpputoreja ja huutokauppoja, koska aina voi löytyä jotakin edullista ja kunnostamisen arvoista. Joskus mukaan lähtee jotakin, jolle ei ole vielä paikkaa tiedossa, mutta samanlaista kalustetta, jolla voi olla vaikka kuinka monta sukupolvea takanaan, ei ehkä tule vastaan toista kertaa. Tavaraa kertyy paljon, mutta olen tainnut tulla tässä vähän isääni, joka ei koskaan heittänyt mitään pois, ei edes narunpätkiä.
Vaikka Katri pitää antiikista, kaiken ei tarvitse olla aidosti vanhaa. Hänelle on ratkaisevaa, että huonekalut ja pikkutavarat näyttävät vanhoilta ja että niistä välittyy oikea tunnelma. Kulunut, patinoitunut, tummunut ja jopa ruostunut esine voi olla kaunis, kun sitä osaa katsoa oikein.

Koko perhe viihtyy mainiosti niin kodissaan kuin koko kaupungissakin.

– Lappeenranta on minun mieleeni. Täällä yhdistyvät nykypäivän tarpeet ja historia sopivassa suhteessa.
Katri kertoo, mitä kaikkea Lappeenrannassa voi tehdä kauniina vapaapäivänä. Hän ehdottaa kiipeämistä linnoituksen alueelle ja kahvittelua Café Majurskassa. Samalla käynnillä kannattaa tutkailla viereisten käsityöliikkeiden tarjontaa. Satamassa kannattaa pistäytyä jossakin monista ravintolalaivoista ja Kasinolla pääsee halutessaan kylpylätunnelmiin. Kaiken kruunaa sininen Saimaa.

– Meidän takapihalta on uimarannalle matkaa vain kivenheiton verran. On ihanaa käydä siellä aamu- tai iltauinnilla.
 

Kari-Otso Nevaluoma Kuvat Riikka Kantinkoski

Jaa