Vähän väriä ja äkkiä
AT 02/2012
Harmaata, mustaa, harmaata ja välillä pilkahdus jotain valkoisen tapaista. Siinä kuluneen talven sävymaailma ja ykkössyy siihen, että nyt on aivan pakko saada väriä elämään – ja seiniin.
”Ihanan värikäs koti. Voi kun itsekin uskaltaisin olla noin rohkea”, kirjoittavat lukijamme. Värejä ihastellaan mutta myös pelätään. Niihinhän voi kyllästyä. On turvallisempaa työstää kaikki kodin pinnat valkoisiksi ja käyttää väriä vain tehosteena, sanovat asiantuntijat.
Onhan se näinkin, mutta eikö muutaman seinän maalaaminen ole toisaalta helpompaa, tehokkaampaa, halvempaa ja jopa ekologisempaa kuin se, että haalii kotiinsa liudan värikkäitä katseenvangitsijoita? Kokemuksesta voin sanoa, että myös näihin piristysruiskeisiin on helppo tympääntyä. Seinän voi aina maalata takaisin valkoiseksi, jos siltä tuntuu. Ei se ole niin haudanvakavaa.
Minäkin päätin ottaa riskin. Aloitin värikokeilut kiikuttamalla suosikkisohvatyynyni malliksi maalikauppaan. Nyt osa kotimme valkoisista pinnoista on saanut uusia vivahteita. Värikartalta löytyy liilahtavaa ukkospilven harmaata, petrooliin taittuvaa Kilta-astiaston sinistä, harmahtavaa vedenvihreää, sammutettua syreeninroosaa ja hemaisevaa sitruunajäätelön keltaista. Ei lainkaan hurjaa vaan yllättävän hillittyä.
Sopivien sävyjen löytämiseen saa vertaistukea rohkeasti väritetyistä kodeista. Tässä numerossa mallia voi ottaa pariisilaisen Marion Lévyn (s. 66) hennoista siniharmaista ja espoolaisen Pietilän pariskunnan (s. 52) unikonpunaisesta eteisestä. Lisää inspiraatiota löydät pastellinhuuruisesta kattausjutustamme (s. 28) ja koko tämän vuoden jatkuvasta Väriparit-sarjasta (s. 82), jossa pääosaa esittävät tällä kertaa hiiri ja viikuna.
Värikästä helmikuuta,
Johanna Falck
Päätoimittaja
johanna.falck@a-lehdet.fi