1940-luvun pikkutuoli, osa 1

Näillä ohjeilla osaat itse kunnostaa pikkutuolin. Tee joko tavallinen kunnostus, irtopäällinen tai trendikäs tilkkuverhoilu.

Tavoitteena on 1940–50-luvuilla yleisen pikkutuolin nopea, halpa ja helppo kunnostus. Uudistettuna tuoli sopii niin nuoren naisen kotiin, anopin eteiseen kuin mökillekin.

Lähtökohtana on hyväkuntoinen tuoli, jonka puuosat liimauksineen ovat ehjät, vain hieman naarmuiset ja kuluneet. Alkuperäinen bukleekangas ja painunut pehmuste pitää vaihtaa.

Kyseistä tuolia on valmistanut vaasalainen A. Kutvosen huonekalutehdas nimellä Aulikki. Ajan tapaan Aulikki oli kokonainen tuoteperhe, johon kuului myös sänky, pesukaappi ja peili.

Sotien jälkeinen aika oli Suomi-designin kultakautta. Niinpä tämäkin tuoli on hyvää vuosikertaa: kalusteet tehtiin kestäviksi, siroiksi ja mukaviksi istua. 1950-luvun puolivälissä kalusteiden sarjatuotanto lisääntyi ja hinnat halpenivat, kun vaahtomuovi syrjäytti verhoilussa perinteiset pystyjouset ja meriheinät. Isotkin kalustevalmistajat suunnittelivat huonekaluja ”tavalliselle” kansalle, joten vastaavia tuoleja on yhä runsaasti kodeissa ja kirpputoreilla.

Tunnistat aikakauden tuolin yksinkertaisista muodoista, suoralinjaisista jaloista ja vaaleista puuosista. Erityisesti keveät pinnatuolit olivat 1940–50-luvuilla suosiossa. Pehmusteena on puuvillavanua eli flokkia tai vaahtokumia. Alkuperäinen verhoilu on usein yksivärinen, murretun harmaan tai rusehtavan sävyinen.

Tämä tuoli on hankittu tamperelaisesta osto- ja myyntiliikkeestä kymmenellä eurolla. Enempää ei kannata maksaa. Valinnanvaraa on, joten kelpuuta vain liitoksiltaan ja pinnaltaan ehjä yksilö.

Vältä tuoleja, jotka on maalattu monta kertaa: maalin poistaminen on työlästä. Maalikerrokset näkyvät kolhukohdasta tai varovasti raaputtamalla. Älä säikähdä kehnoa verhoilua ja pehmustusta: ne kannattaa joka tapauksessa uusia.

PERUSKORJATTU TUOLI

Tarvikkeet:
räsyjä, vettä, tiskiainetta, (tärpättiä)h
iomapaperia (vahvuus 180 tai 240)v
esiväriä, puuväriä, tussi tms.p
uun väriin sopivaa huonekaluvahaat
eräsvillaa noin 10 cm (vahvuus 0000)E
30-vaahtomuovia, noin 55 x 55 cm, paksuus 2 cm(
vaahtomuoviliimaa)p
olyesterivanua noin 60 x 60 cm, paksuus 1 cmk
angasta noin 60 x 60 cm

Työkalut:s
ivuleikkuri, niitinnostaja tai puukkot
ukeva käsinitoja ja 8 millin niittejäs
akset

Materiaalien hinta: noin 12 € (kangas kirpputorilta). Riittoisa vahapurkki 10–15 €

Purku. Poista vanha verhoilu istuinvanerista. Naulat nousevat parhaiten sivuleikkurilla. Niitteihin saattaa niitinnostaja olla tarpeen. Hätätilassa puukkokin käy.

Puhdistus. Puhdista tuolin puuosat tiskiaineveteen kastetulla, nahkeaksi puristetulla puuvillaräsyllä. Tiukimpia tahroja voi kevyesti pyyhkäistä hiomapaperilla. Huuhdo lopuksi saippuattomalla rätillä ja anna kuivua. Erityisen likaiseksi pinttyneen tuolin voi puhdistaa tärpätillä.
Paikkaus. Naarmujen ja kolhujen teräviä reunoja voi hioa kevyesti hiomapaperilla. Tavallinen vesiväri peittää turvallisesti kohdat, joissa paistaa vaalea puu. Myös öljyliitu, puukynä, tussi tai jopa kenkälankki käyvät, kunhan sävy sopii puuosiin. Laita väriä vain kuluneeseen kohtaan ja pyyhi ylimääräinen väri pois kuluman ehjiltä reunoilta.

Vahaus. Vahaus sopii parhaiten mahdollisimman ehjäpintaisen, vain hieman kulahtaneen lakatun puun siistimiseen ja kiillottamiseen – ja tietysti aiemmin vahattuihin kalusteisiin, erityisesti tammisiin. Vaha tunkeutuu syvälle käsittelemättömän tai lakattomaksi kuluneen puun syihin, joten kalusteen värikäsittely muulla kuin vahalla ei jatkossa tahdo onnistua. Todella vanhoja, muilla aineilla alun perin käsiteltyjä huonekaluja ei pitäisi vahata: kannattaa käyttää alkuperäisen kaltaista pintakäsittelyainetta. Samaa samalle -periaate on pintakäsittelyn nyrkkisääntöjä. Tee teräsvillasta tuppo ja ota siihen nokare vahaa. Levitä vaha puuhun reippain, pyörittävin liikkein. Tarkoitus on saada pintaan selvä mutta läpikuultava kerros vahaa. Anna kuivahtaa hetki (katso aika purkin kyljestä). Kiillota kuivalla nukkaamattomalla puuvillaräsyllä tai vanhalla villasukalla. Toista käsittely, jos kiilto näyttää epätasaiselta

Pehmustus. Oikean muodon vaahtomuoviin saat käyttämällä istuimen vaneripohjaa kaavana. Käytä leikkaamiseen vanhoja saksia tai leikkauta sopiva pala vaahtomuovimyymälässä. Vaahtomuovin voi liimata sopivalla kontaktiliimalla reunoistaan vaneriin. Liimaus ei ole välttämätön, mutta tuoli on sen ansiosta helpompi verhoilla. Vaahtomuovin päälle laitettava polyesterivanu (jota saa yleensä samasta paikasta kuin vaahtomuovia) tuo tuoliin pintapehmeyttä ja estää vaahtomuovia kuluttamasta kangasta puhki. Leikkaa polyesterivanu sen verran istuinta suuremmaksi, että voit niitata sen kiinni vanerin sivuihin tai alapuolelle. Jos vanerin kulmat ovat kovin terävät, pyöristä niitä hieman hiomalla. Vanu saa tulla etupuolella hieman etukulmien päälle.

Verhoilu. Aseta kangas lankasuoraan: kuteet ja loimet tulevat kohtisuoraan vanerin sivuihin nähden. Huomioi kuvio. Näyttävin kukka tai levein raita asetetaan yleensä istuimen keskelle. Leikkaa kangas istuimen muodon mukaan mutta noin kuusi senttiä leveämmäksi joka reunalta.
Tee ensin apuniittaus: Niittaa kangas paikoilleen ensin keskeltä takaa, sitten etureunan keskiosasta ja sivujen keskikohdista. Jätä niitit hieman koholle, jotta ne on helppo poistaa.
Aloita kankaan varsinainen kiinnitys aina takaa. Tällöin pehmustevanu ei vetäydy etureunan päältä. Irrota apuniitit takaa, käännä kankaan reuna siististi sisäänpäin ja niittaa kiinni keskeltä aloittaen. Jatka niittaamista noin kolmen sentin päähän takakulmista. Irrota etureunan apuniitit ja käännä kankaan reunat. Paina kämmen tiiviisti kankaan päälle, peukalonhanka kohti etureunaa, ja kiristä puskemalla kangasta tasaisesti kohti etuosaa ja kulmia. Niittaa jälleen keskeltä aloittaen, kolmen sentin päähän kulmista.
Irrota apuniitit sivuilta ja käännä kankaan reunat. Niittaa molemmin puolin keskeltä 6–8 sentin matkalta. Etene kohti kulmia kämmenellä kangasta kiristäen. Leikkaa saksilla kankaan takakulmista kohtisuoraan tuolin takanurkkaan ja niittaa. Leikkaa pienet lovet pois, jotta kulmataitoksesta ei tule liian paksu. Taittele kulma kauniisti ja niittaa. Lopuksi etukulmat: leikkaa pieni kulma kangasta pois, taittele ja niittaa.
Varmista, ettei kangas ole painanut vaahtomuovia muhkuroille: kiristys on tärkeä pitää tasaisena koko kiinnityksen ajan. Kokeile, jääkö peukalon ja etusormen väliin kangasta. Jos jää, kangas on liian löysällä. Liian kireäksi viritetty kangas puolestaan vetää helposti kuvion kieroon.
Viimeistely. Viimeistele tuoli kiinnittämällä jalkoihin huopatallat.