- Kalustekorjaamo
- 17.06.2010
1940-luvun pikkutuoli, osa 2

Näillä ohjeilla osaat itse kunnostaa pikkutuolin. Tee joko tavallinen kunnostus, irtopäällinen tai trendikäs tilkkuverhoilu.
Tavoitteena on 1940–50-luvuilla yleisen pikkutuolin nopea, halpa ja helppo kunnostus. Uudistettuna tuoli sopii niin nuoren naisen kotiin, anopin eteiseen kuin mökillekin.
Lähtökohtana on hyväkuntoinen tuoli, jonka puuosat liimauksineen ovat ehjät, vain hieman naarmuiset ja kuluneet. Alkuperäinen bukleekangas ja painunut pehmuste pitää vaihtaa.
Kyseistä tuolia on valmistanut vaasalainen A. Kutvosen huonekalutehdas nimellä Aulikki. Ajan tapaan Aulikki oli kokonainen tuoteperhe, johon kuului myös sänky, pesukaappi ja peili.
Sotien jälkeinen aika oli Suomi-designin kultakautta. Niinpä tämäkin tuoli on hyvää vuosikertaa: kalusteet tehtiin kestäviksi, siroiksi ja mukaviksi istua. 1950-luvun puolivälissä kalusteiden sarjatuotanto lisääntyi ja hinnat halpenivat, kun vaahtomuovi syrjäytti verhoilussa perinteiset pystyjouset ja meriheinät. Isotkin kalustevalmistajat suunnittelivat huonekaluja ”tavalliselle” kansalle, joten vastaavia tuoleja on yhä runsaasti kodeissa ja kirpputoreilla.
Tunnistat aikakauden tuolin yksinkertaisista muodoista, suoralinjaisista jaloista ja vaaleista puuosista. Erityisesti keveät pinnatuolit olivat 1940–50-luvuilla suosiossa. Pehmusteena on puuvillavanua eli flokkia tai vaahtokumia. Alkuperäinen verhoilu on usein yksivärinen, murretun harmaan tai rusehtavan sävyinen.
Tämä tuoli on hankittu tamperelaisesta osto- ja myyntiliikkeestä kymmenellä eurolla. Enempää ei kannata maksaa. Valinnanvaraa on, joten kelpuuta vain liitoksiltaan ja pinnaltaan ehjä yksilö.
Vältä tuoleja, jotka on maalattu monta kertaa: maalin poistaminen on työlästä. Maalikerrokset näkyvät kolhukohdasta tai varovasti raaputtamalla. Älä säikähdä kehnoa verhoilua ja pehmustusta: ne kannattaa joka tapauksessa uusia
Maalattu tilkkutuoli
Tarvikkeet:
räsyjä, vettä, tiskiainetta, (tärpättiä)
hiomapaperia, vahvuudet 180 ja 240
(vesiohenteista) maalia 0,3 dl (kuvassa Monicolor S 099 A)
E30-vaahtomuovia, noin 55 x 55 cm, paksuus 2 cm
(vaahtomuoviliimaa)
polyesterivanua noin 60 x 60 cm, paksuus 1 cm
kangastilkkuja
Työkalut:
sivuleikkuri, niitinnostaja tai puukko
tukeva käsinitoja
sakset
pensseli
Materiaalien hinta: noin 20 €
Purku. Poista vanha verhoilu istuinvanerista. Naulat nousevat parhaiten sivuleikkurilla. Niitteihin saattaa niitinnostaja olla tarpeen. Hätätilassa vanha puukkokin käy.
Puhdistus. Puhdista tuolin puuosat tiskiaineveteen kastetulla, nahkeaksi puristetulla puuvillaräsyllä. Tiukimpia tahroja voi kevyesti pyyhkäistä hiomapaperilla. Huuhdo lopuksi saippuattomalla rätillä ja anna kuivua. Erityisen likaiseksi pinttyneen tuolin voi puhdistaa tärpätillä.
Paikkaus. Täytä kolot ja syvät naarmut puukitillä. Anna kuivua. Toista tarvittaessa. Hio paikkauskohdat tasaisiksi.
Hionta. Hio puupinnat kauttaaltaan huolellisesti, ensin hiomapaperilla 180, sitten 240:llä, aina puun syiden suuntaisesti. Poista pöly hyvin. Pyyhkäise lopuksi nahkealla räsyllä. Anna kuivua.
Maalaus. Maalaa puuosat edeten ylhäältä alaspäin. Maalia tarvitaan kaksi tai jopa kolme kerrosta, jotta maalausjäljestä tulee kaunis. Kerrosten välillä hio pinta kevyesti mutta tasaisesti (hiomapaperi 240) ja poista pöly huolellisesti.

Pehmustus. Oikean muodon vaahtomuoviin saat käyttämällä istuimen vaneripohjaa kaavana. Käytä leikkaamiseen vanhoja saksia tai leikkauta sopiva pala vaahtomuovimyymälässä. Vaahtomuovin voi liimata sopivalla kontaktiliimalla reunoistaan vaneriin. Liimaus ei ole välttämätön, mutta tuoli on sen ansiosta helpompi verhoilla.
Vaahtomuovin päälle asetettava polyesterivanu (jota saa yleensä samasta paikasta kuin vaahtomuovia) tuo tuoliin pintapehmeyttä ja estää vaahtomuovia kuluttamasta kangasta puhki. Leikkaa polyesterivanu sen verran istuinta suuremmaksi, että voit niitata sen kiinni vanerin sivuihin tai alapuolelle. Jos vanerin kulmat ovat kovin terävät, pyöristä niitä hieman hiomalla. Vanu saa tulla hieman etukulmien päälle.

Tilkkutyö. Ompele valitsemasi määrä haluamasi muotoisia tilkkuja yhteen 60 x 60 sentin kokoiseksi palaksi. Tähän tuoliin yhdistettiin yksinkertaisesti neljä samankokoista kangassuikaletta. Silitä saumat auki. Verhoilu. Aseta kangas lankasuoraan: kuteet ja loimet tulevat kohtisuoraan vanerin sivuihin nähden. Huomioi kuvio. Näyttävin kukka tai levein raita asetetaan yleensä istuimen keskelle. Leikkaa kangas istuimen muodon mukaan mutta noin kuusi senttiä leveämmäksi joka reunalta

Verhoilu. Aseta kangas lankasuoraan: kuteet ja loimet tulevat kohtisuoraan vanerin sivuihin nähden. Huomioi kuvio. Näyttävin kukka tai levein raita asetetaan yleensä istuimen keskelle. Leikkaa kangas istuimen muodon mukaan mutta noin kuusi senttiä leveämmäksi joka reunalta.
- Julkaistu 17.06.2010
Kirjoita uusi kommentti
Lisää aiheesta
Takaselän verhoilukankaan kiinnittäminen on yleensä tuolin kunnostusoperaation viimeinen työvaihe. Joskus...
Reipas viisikymppinen Kalustevalmistaja Merivaaran tuoli 1960-luvulta riisuttiin pohjia myöten. Runkoon liimattiin uudet,...
Joskus vanhojen tavaroiden liikkeistä löytyy aarteita. Sellaisia, joista maalikerrosten, kolhujen ja tahrojenkin läpi näkee,...
Lastenhuoneen kalustaminen uudestaan muutaman vuoden välein tulee kalliiksi. Lapsen kasvaessa huoneeseen kannattaa hankkia...
Lastenhuoneen kalustaminen uudestaan muutaman vuoden välein tulee kalliiksi. Lapsen kasvaessa huoneeseen kannattaa hankkia...
Kaikki jutut
Kysely
Näistä keskustellaan

Kun virttyneet trikoovaatteet eivät kelpaa enää kirpputorillekaan, leikkaa ne kuteeksi. Paksulla virkkuukoukulla syntyy pehmeä kylpyhuonematto.

Seinät kaatuivat ja lattia sai pintaansa kiiltävän epoksimaalin, kun sisustusalalla häärivä maahantuoja remontoi pommikuntoisesta kolmiosta...

Itse tehdyn tilkkupeiton alle kelpaa käpertyä. Jos yhden illan aikana neuloo kolme palaa, peitto valmistuu kuukaudessa.









