- Kalustekorjaamo
- 02.06.2010
1950-luvun tuoli nuortuu, osa 2
1940-luvun Suomessa vallitsi sodan ja pulan estetiikka: välttämättömyyden, pelkistämisen ja yksinkertaisten – usein uusiokäytettyjen – materiaalien aika. Kun pula alkoi 1950-luvun alkupuolella hellittää, suomalainen luovuus suorastaan ryöpsähti valloilleen. Koitti suomalaisen muotoilun kulta-aika.
Mutta pula-ajan muiston ja Alvar Aallon ja Artekin esittelemän funktionalismin ansiosta Suomessa ei enää palattu kansallisromantiikan saati kertaustyylien muotojen runsauteen. Arkkitehtuurissa suosittiin puuta ja punatiiltä, huonekaluissa vaneria, jalopuuta sekä modernin ajan uutuutta, muovia. Asunnot varsinkin kaupungeissa olivat ahtaita, ja niitä kalustamaan tarvittiin huokeita, kevyitä ja helposti muunneltavia kalusteita. Huokeutta saatiin puun säästämiseksi kehitetyllä lastulevyllä, joka nyttemmin on lähes julistettu pannaan. Keveyttä saatiin korvaamalla painavat jouset ja meriheinät kimmoisalla vaahtokumilla.
Hieman kolhiintunut, mutta edelleenkin nuorekas viisikymppinen tuolikaunotar löytyi kierrätyskeskuksesta. Hinta, 25 euroa, oli hieman liian kallis.
Koska muovi oli 1950-luvulla päivän sana, tehdäänpä kokeilu: korvataan tuolin selkänoja pleksillä eli akryyli- tai polykarbonaattilevyllä. Pleksiä voi sahata, hioa ja porata, joten työstäminen onnistuu kotonakin. Varminta on tilata kappale mallin mukaan valmiiksi tehtynä. Jotta tuoliin saataisiin vähän lisämaustetta, pleksin päälle liimataan mummon virkkaama pitsiliina ja istuin verhoillaan hylätystä samettihameesta leikatulla kankaalla. Toista samanlaista tuolia ei tule vastaan!
Materiaalit maksoivat noin 20 €.
Tarvikkeet:
hiomapaperia; vahvuudet 150, 180 ja 240
pieni purkki vaaleanvihreää vesiohenteista maalia
pala (noin 60 x 60 cm) verhoiluvanua (sekakuitua tai polyesteriä)
pala (noin 65 x 65 cm) verhoilukangasta
pala (noin 40 x 50 cm) 4 mm:n vahvuista pleksiä (esimerkiksi Etra Oy myy)
pitsiliina
puuliimaa (pleksi ei siedä kontaktiliimaa!)
(ruuveja)
rättejä
sekoitusastia liimalle
pumpulipuikko
Työkalut:
kaksi sivellintä, laadukas maalaamiseen, huonompi liiman levitykseen
sakset
mitta
käsinitoja ja niittejä
ruuvimeisseli
pora
1. Irrota selkänoja rungosta. Ota istuin pois paikoiltaan.
2. Hio runko huolellisesti. Työskentele puun syiden suuntaisesti. Kaikkea vanhaa lakkaa ei tarvitse saada irti; riittää, että pinnasta tulee karkea. Käytä ensi karkeampaa (150) ja lopuksi hienompaa hiomapaperia. Poista pöly huolella.
3. Maalaa runko. Anna kuivua. Tee välihionta hiomapaperilla 240. Poista pöly. Toista maalaus kahteen tai kolmeen kertaan.
4. Suunnittele selkänojan muoto. Tässä selkänojan yläreunan pyöreä muoto on otettu suoraan pitsiliinasta, mutta alareuna on suora. Tee malli esimerkiksi ohuesta pahvista ja teetä selkänoja.
5. Etsi ruuvinreikien paikat mitalla ja merkitse ne. Poraa reiät.
6. Kaada pari desiä vesiliukoista puusepänliimaa sekoitusastiaan, ohenna vedellä helposti levitettäväksi tahnaksi. Älä kuitenkaan tee seoksesta liian juoksevaa. Levitä liimaa runsaasti mutta tasaisesti pitsiliinan nurjalle puolelle. Varo, ettei liima valu oikealle puolelle. Jätä liinan alareuna liimaamatta.
7. Aseta liina tasaisesti pleksille ja painele kiinni pintaan. Paina myös reunat tasaisiksi. Laita liinan päälle pala muovikelmua ja sen päälle painoksi vaikka suuri kirja. Anna kuivua puolisen tuntia. Ota paino pois. Puhdista lämpimällä vedellä kostutetulla pumpulipuikolla ylimääräinen liima pois liinan suurempien reikäkuvioiden kohdalta. Puhdista kostealla myös liinan oikealle puolelle mahdollisesti valunut liima. Puuliima kuivuu värittömäksi, mutta jättää pintaan samean ja kovan kalvon. Laita muovi ja paino takaisin selkänojan päälle ja jätä kuivumaan seuraavaan päivään.
8. Pura vanha verhoilu istuimesta. Vanhan heinä- tai vaahtomuovipehmusteen voi jättää, mikäli se on hyväkuntoinen. Uusi kuitenkin pintapehmustus. Revi vanun kaikki reunat istuimen muotoa seuraillen. Vanu ei saa mennä ulkoreunojen päälle, jotta istuin mahtuisi paikalleen.
9. Laita verhoilukangas pöydälle nurja puoli päällepäin. Aseta istuin nurin päin kankaan päälle. Leikkaa kankaanpala istuimen muotoiseksi, mutta jätä jokaiselle reunalle noin 5 senttiä kääntövaraa.
10. Aloita kiinnitys istuimen takareunasta: taita kankaan reuna ja niittaa kiinni ensin keskeltä. Etene kohti kulmia, kunnes pääset noin kolmen sentin päähän takakulmista. Lopeta siihen. Käännä istuinkappale pystyyn, niin että takareuna on kiinni pöydässä. Aloita etureunan keskeltä. Taita kankaan reuna. Silota rypyt pois toisen käden kämmensyrjällä istuimen päältä takaa eteen. Kiristä ja niittaa. Lopeta jälleen noin 3 senttiä ennen etukulmia. Kiinnitä sivut ensin toisen sivun keskeltä parilla kolmella niitillä, silota kangas ja toista toisella sivulla. Jatka niittaamista etukulmiin asti, mutta lopeta takana 3 cm ennen kulmia.
11. Leikkaa etukulmista pienet kangasneliöt pois ja taita kulmat kauniisti. Taitoksesta pitäisi saada mahdollisimman ohut ja tasainen, jotta istuin menisi hyvin paikalleen. Niittaa kiinni. Takakulmiin tehdään pieni leikkaus kulman suuntaisesti. Kangas taitetaan kulmien alle ja niitataan kiinni.
12. Kiinnitä selkänoja runkoon ruuveilla. Piilota ruuvien kannat liinan alle. Laita istuin paikalleen.
- Julkaistu 02.06.2010
Kommentit
Upea tuoli!! Paljonkohan tulee halvemmaksi, jos entisöi itse, eikä asantuntijalla? tietääkö joku?
| # 8.6.2010 11:20 | 3 | 0 |
|
Kirjoita uusi kommentti
Lisää aiheesta
Takaselän verhoilukankaan kiinnittäminen on yleensä tuolin kunnostusoperaation viimeinen työvaihe. Joskus...
Reipas viisikymppinen Kalustevalmistaja Merivaaran tuoli 1960-luvulta riisuttiin pohjia myöten. Runkoon liimattiin uudet,...
1940-luvun Suomessa vallitsi sodan ja pulan estetiikka: välttämättömyyden, pelkistämisen ja yksinkertaisten – usein...
Joskus vanhojen tavaroiden liikkeistä löytyy aarteita. Sellaisia, joista maalikerrosten, kolhujen ja tahrojenkin läpi näkee,...
Lastenhuoneen kalustaminen uudestaan muutaman vuoden välein tulee kalliiksi. Lapsen kasvaessa huoneeseen kannattaa hankkia...
Kaikki jutut
Kysely
Näistä keskustellaan

Kun virttyneet trikoovaatteet eivät kelpaa enää kirpputorillekaan, leikkaa ne kuteeksi. Paksulla virkkuukoukulla syntyy pehmeä kylpyhuonematto.

Seinät kaatuivat ja lattia sai pintaansa kiiltävän epoksimaalin, kun sisustusalalla häärivä maahantuoja remontoi pommikuntoisesta kolmiosta...

Itse tehdyn tilkkupeiton alle kelpaa käpertyä. Jos yhden illan aikana neuloo kolme palaa, peitto valmistuu kuukaudessa.









