1960-luvun yöpöytä, osa 1

Kun pöydän viilupinta on ehjä ja kaunis, se kannattaa jättää näkyviin.

Jos petsitahrat ovat imeytyneet syvälle pöydän viilupintaan, tällöin pelkkä puhdistus ja hiominen eivät riitä. Niinpä pinta on siklattu varovasti ennen hiomista. Puun väriä on jouduttu hieman tummentamaan viimeistenkin jälkien häivyttämiseksi. Lopuksi viilupinta on lakattu useaan kertaan.
Runko-osan vaalea väri on alkuperäinen mutta jotenkin outo valinta tiikin seuraan. Tämän vuoksi runko on maalattu tyylikkään mustaksi. Näin ollen pöytä jäi hengeltään hyvin 1960-lukulaiseksi mutta sai samalla hieman funkismaista ilmettä.

Materiaalien hinta noin 20 €.

Tarvikkeet:

vettä, pesuainetta, rättejä
hiomapaperi, vahvuudet 120, 180 ja 240
liuotinohenteista petsiä
puolikiiltävää lakkaa
(vesiohenteista) maalia
maalarinteippiä

Työkalut:
sikli
80-100 milliä leveät pensselit maalille ja lakalle
suojakäsineet

Materiaalikustannukset: maali 10 €, lakka 10 €.

Pohjatyöt: Siklaa tiikkipinnoilta varovasti viilupintaa rikkomatta pois vanha lakka- ja petsipinta sekä pinnassa olevat tahrat. Siklaus tehdään aina puun syiden suuntaisesti. Työnnä sikliä tasaisesti, aina vain itsestä poispäin. Varo naarmuttamasta pintaa siklin terävillä kulmilla.

Lakan saa pois myös maalinpoistoaineella ja kaapimella, mutta siklaus on ehdottomasti halvin, yksinkertaisin ja ekologisin menetelmä, kunhan vain opettelee oikean siklaustyylin. Siklejä myydään rautakaupoissa. Ne maksavat muutaman euron ja ovat käyttöiältään lähes ikuisia. Pätevä myyjä antaa samaan hintaan myös neuvoja siklin käyttöön ja teroittamiseen.

Hio viilupinta tasaisesti ja jälleen syiden suuntaan, ensin käyttäen hiomapaperia 180 ja lopuksi vahvuutta 240.

Puhdista maalatut pinnat pesuaineveteen kastetulla rätillä. Huuhtele. Anna kuivua. Hio pinnat ensin karkeammalla (120), sitten hienommalla hiomapaperilla. Pyyhi hiomapöly huolellisesti pois. Viimeistele puhdistus nahkealla rätillä. Anna kuivua.

Petsaus: Jos pinta on tasainen ja kauniinvärinen, ei uudelleenpetsaus ole välttämätöntä. Petsaukseen kannattaa valita liuotinohenteinen petsi, sillä se tarttuu pintaan parhaiten. Käytä suojakäsineitä: petsi lähtee sormista vain kulumalla, eivätkä liuottimet ole hyväksi iholle. Muista ilmanvaihto!

Tee värikokeilu esimerkiksi pöytäpinnan alapuolelle. Jos väri näyttää liian tummalta, ohenna sitä petsipurkin ohjeen mukaan.

Petsin voi levittää pensselillä tai puuvillarätistä taivutellulla tupolla. Rätti lienee aloittelijalle helpompi. Tasaisen lopputuloksen varmistamiseksi kannattaa ennen varsinaista värjäystä harjoitella petsin levittämistä vaikka laudankappaleelle. Levitä petsi puun syiden suuntaisesti.

Petsi pitää levittää nopeasti ja tasaisesti. Tee pitkiä, yhdensuuntaisia vetoja ja yritä olla osumatta kahdesti samaan kohtaan. Värin kuivuttua (tutki ohje purkin kyljestä) käsittelyn voi toistaa, jos haluat tummemman lopputuloksen.

Lakkaus: Liuotinohenteisen petsin päälle voi levittää vesiohenteisen lakan. Lakkaa viilupinnat tasaisesti. Levitä ensin lakkaa syiden poikki, sitten syiden suuntaisesti. Lakka levitetään kuten petsikin: tasaisin, pitkin yhdensuuntaisin vedoin. Lakkaa viimeiseksi ulkoreunat. Varo valumia.

Maalaus: Maalaa vasta, kun olet lakannut pöytälevyt. Lakan kuivuttua kunnolla suojaa maalarinteipillä ne pöytälevyn reunat, joiden vierestä joudut maalaamaan. Maalia tarvitaan ainakin kaksi kerrosta. Hio pinta kevyesti rikki maalikerrosten välillä. Puhdista pölystä. Poista maalarinteippi maalin ollessa vielä kosteaa. Näin saat mahdolliset maalitöhryt puhdistettua helposti. Laita taas uusi teippi.