- Kalustekorjaamo
- 17.06.2010
1960-luvun yöpöytä, osa 1
Pelastin naapurin autotallista yksinkertaisen ja kaunislinjaisen 1960-luvun yöpöydän. Runko oli tukeva ja viilupinnat ehjät, vaikkakin petsitahrojen laikuttamat. Hinnaksi sovittiin kuppi kahvia ja pulla.
1960-luvun pöydän selkeä muoto antaa mielikuvitukselle tilaa. Puhaltaisiko sillä makuuhuoneeseen vähän art deco -henkeä? Vai sopisiko sittenkin kermainen tyylikaluste paremmin? Varma valinta on toisaalta pysytellä lähellä alkuperäistä tyyliä.
Pikkupöydän suunnittelija ja valmistaja jäävät arvoitukseksi. 1960-luku oli paitsi kansainvälisestikin maineikkaan taideteollisuuden vuosikymmen myös anonyymin eli nimettömän suunnittelun aikaa. Kaj Franckia lainaten: ”Jokainen tuote on monen ihmisen työn tulosta. Muotoiltuja sarjatuotantoesineitä ei pitäisi lainkaan signeerata.” Kun 1960-luvulla muutettiin maalta kaupunkiin, vanhat tavarat hylättiin ja vastavalmistuneet kerrostalohuoneistot kalustettiin teollisesti valmistetuilla uusilla huonekaluilla.
Toki yöpöytä voi olla tuontitavaraakin. Toisaalta muoto on kovin suomalainen: 60-luvun Suomessa rakennettiin laatikkotaloja – jotkut kutsuvat sitä konstruktivismiksi – ja laatikkomallisia huonekaluja. Pöydän pintaa kaunistava tiikkiviilu oli sekin äärettömän suosittua 1950-luvun lopulta 1960-luvun lopulle asti.
Aikakauden huonekaluja, varsinkin tuontikalusteita, on hyvin saatavilla, mutta niiden hinnat ovat nousseet. Erityisesti 60-luvun jalopuupintaisista signeeramattomistakin pöydistä ja lipastoista pyydetään ja maksetaan yllättävän suuria summia. Pieni tutkimuskierros paljasti, että matalat senkit, joita vielä viitisen vuotta sitten sai ilmaiseksi kierrätyskeskuksista, ovat saaneet kylkeensä jopa usean sadan euron hintalappuja.
Tällainen pikkupöytä säilyttänee arvonsa parhaiten, kun se entisöidään alkuperäisen kaltaiseksi. Kunnostamattomasta pöydästä ei kannata maksaa 10–15 euroa enempää.
VIILUPINNAN EHOSTUS

Kun pöydän viilupinta on ehjä ja kaunis, se kannattaa jättää näkyviin.
Jos petsitahrat ovat imeytyneet syvälle pöydän viilupintaan, tällöin pelkkä puhdistus ja hiominen eivät riitä. Niinpä pinta on siklattu varovasti ennen hiomista. Puun väriä on jouduttu hieman tummentamaan viimeistenkin jälkien häivyttämiseksi. Lopuksi viilupinta on lakattu useaan kertaan.
Runko-osan vaalea väri on alkuperäinen mutta jotenkin outo valinta tiikin seuraan. Tämän vuoksi runko on maalattu tyylikkään mustaksi. Näin ollen pöytä jäi hengeltään hyvin 1960-lukulaiseksi mutta sai samalla hieman funkismaista ilmettä.
Materiaalien hinta noin 20 €.
Tarvikkeet:
vettä, pesuainetta, rättejä
hiomapaperi, vahvuudet 120, 180 ja 240
liuotinohenteista petsiä
puolikiiltävää lakkaa
(vesiohenteista) maalia
maalarinteippiä
Työkalut:
sikli
80-100 milliä leveät pensselit maalille ja lakalle
suojakäsineet
Materiaalikustannukset: maali 10 €, lakka 10 €.
Pohjatyöt: Siklaa tiikkipinnoilta varovasti viilupintaa rikkomatta pois vanha lakka- ja petsipinta sekä pinnassa olevat tahrat. Siklaus tehdään aina puun syiden suuntaisesti. Työnnä sikliä tasaisesti, aina vain itsestä poispäin. Varo naarmuttamasta pintaa siklin terävillä kulmilla.
Lakan saa pois myös maalinpoistoaineella ja kaapimella, mutta siklaus on ehdottomasti halvin, yksinkertaisin ja ekologisin menetelmä, kunhan vain opettelee oikean siklaustyylin. Siklejä myydään rautakaupoissa. Ne maksavat muutaman euron ja ovat käyttöiältään lähes ikuisia. Pätevä myyjä antaa samaan hintaan myös neuvoja siklin käyttöön ja teroittamiseen.
Hio viilupinta tasaisesti ja jälleen syiden suuntaan, ensin käyttäen hiomapaperia 180 ja lopuksi vahvuutta 240.
Puhdista maalatut pinnat pesuaineveteen kastetulla rätillä. Huuhtele. Anna kuivua. Hio pinnat ensin karkeammalla (120), sitten hienommalla hiomapaperilla. Pyyhi hiomapöly huolellisesti pois. Viimeistele puhdistus nahkealla rätillä. Anna kuivua.
Petsaus: Jos pinta on tasainen ja kauniinvärinen, ei uudelleenpetsaus ole välttämätöntä. Petsaukseen kannattaa valita liuotinohenteinen petsi, sillä se tarttuu pintaan parhaiten. Käytä suojakäsineitä: petsi lähtee sormista vain kulumalla, eivätkä liuottimet ole hyväksi iholle. Muista ilmanvaihto!
Tee värikokeilu esimerkiksi pöytäpinnan alapuolelle. Jos väri näyttää liian tummalta, ohenna sitä petsipurkin ohjeen mukaan.
Petsin voi levittää pensselillä tai puuvillarätistä taivutellulla tupolla. Rätti lienee aloittelijalle helpompi. Tasaisen lopputuloksen varmistamiseksi kannattaa ennen varsinaista värjäystä harjoitella petsin levittämistä vaikka laudankappaleelle. Levitä petsi puun syiden suuntaisesti.
Petsi pitää levittää nopeasti ja tasaisesti. Tee pitkiä, yhdensuuntaisia vetoja ja yritä olla osumatta kahdesti samaan kohtaan. Värin kuivuttua (tutki ohje purkin kyljestä) käsittelyn voi toistaa, jos haluat tummemman lopputuloksen.
Lakkaus: Liuotinohenteisen petsin päälle voi levittää vesiohenteisen lakan. Lakkaa viilupinnat tasaisesti. Levitä ensin lakkaa syiden poikki, sitten syiden suuntaisesti. Lakka levitetään kuten petsikin: tasaisin, pitkin yhdensuuntaisin vedoin. Lakkaa viimeiseksi ulkoreunat. Varo valumia.
Maalaus: Maalaa vasta, kun olet lakannut pöytälevyt. Lakan kuivuttua kunnolla suojaa maalarinteipillä ne pöytälevyn reunat, joiden vierestä joudut maalaamaan. Maalia tarvitaan ainakin kaksi kerrosta. Hio pinta kevyesti rikki maalikerrosten välillä. Puhdista pölystä. Poista maalarinteippi maalin ollessa vielä kosteaa. Näin saat mahdolliset maalitöhryt puhdistettua helposti. Laita taas uusi teippi.
- Julkaistu 17.06.2010
Kirjoita uusi kommentti
Lisää aiheesta
Takaselän verhoilukankaan kiinnittäminen on yleensä tuolin kunnostusoperaation viimeinen työvaihe. Joskus...
Reipas viisikymppinen Kalustevalmistaja Merivaaran tuoli 1960-luvulta riisuttiin pohjia myöten. Runkoon liimattiin uudet,...
1940-luvun Suomessa vallitsi sodan ja pulan estetiikka: välttämättömyyden, pelkistämisen ja yksinkertaisten – usein...
Joskus vanhojen tavaroiden liikkeistä löytyy aarteita. Sellaisia, joista maalikerrosten, kolhujen ja tahrojenkin läpi näkee,...
Lastenhuoneen kalustaminen uudestaan muutaman vuoden välein tulee kalliiksi. Lapsen kasvaessa huoneeseen kannattaa hankkia...
Kaikki jutut
Kysely
Näistä keskustellaan

Kun virttyneet trikoovaatteet eivät kelpaa enää kirpputorillekaan, leikkaa ne kuteeksi. Paksulla virkkuukoukulla syntyy pehmeä kylpyhuonematto.

Seinät kaatuivat ja lattia sai pintaansa kiiltävän epoksimaalin, kun sisustusalalla häärivä maahantuoja remontoi pommikuntoisesta kolmiosta...

Itse tehdyn tilkkupeiton alle kelpaa käpertyä. Jos yhden illan aikana neuloo kolme palaa, peitto valmistuu kuukaudessa.









