- Kalustekorjaamo
- 17.06.2010
1960-luvun yöpöytä, osa 2
Pelastin naapurin autotallista yksinkertaisen ja kaunislinjaisen 1960-luvun yöpöydän. Runko oli tukeva ja viilupinnat ehjät, vaikkakin petsitahrojen laikuttamat. Hinnaksi sovittiin kuppi kahvia ja pulla.
1960-luvun pöydän selkeä muoto antaa mielikuvitukselle tilaa. Puhaltaisiko sillä makuuhuoneeseen vähän art deco -henkeä? Vai sopisiko sittenkin kermainen tyylikaluste paremmin? Varma valinta on toisaalta pysytellä lähellä alkuperäistä tyyliä.
Pikkupöydän suunnittelija ja valmistaja jäävät arvoitukseksi. 1960-luku oli paitsi kansainvälisestikin maineikkaan taideteollisuuden vuosikymmen myös anonyymin eli nimettömän suunnittelun aikaa. Kaj Franckia lainaten: ”Jokainen tuote on monen ihmisen työn tulosta. Muotoiltuja sarjatuotantoesineitä ei pitäisi lainkaan signeerata.” Kun 1960-luvulla muutettiin maalta kaupunkiin, vanhat tavarat hylättiin ja vastavalmistuneet kerrostalohuoneistot kalustettiin teollisesti valmistetuilla uusilla huonekaluilla.
Toki yöpöytä voi olla tuontitavaraakin. Toisaalta muoto on kovin suomalainen: 60-luvun Suomessa rakennettiin laatikkotaloja – jotkut kutsuvat sitä konstruktivismiksi – ja laatikkomallisia huonekaluja. Pöydän pintaa kaunistava tiikkiviilu oli sekin äärettömän suosittua 1950-luvun lopulta 1960-luvun lopulle asti.
Aikakauden huonekaluja, varsinkin tuontikalusteita, on hyvin saatavilla, mutta niiden hinnat ovat nousseet. Erityisesti 60-luvun jalopuupintaisista signeeramattomistakin pöydistä ja lipastoista pyydetään ja maksetaan yllättävän suuria summia. Pieni tutkimuskierros paljasti, että matalat senkit, joita vielä viitisen vuotta sitten sai ilmaiseksi kierrätyskeskuksista, ovat saaneet kylkeensä jopa usean sadan euron hintalappuja.
Tällainen pikkupöytä säilyttänee arvonsa parhaiten, kun se entisöidään alkuperäisen kaltaiseksi. Kunnostamattomasta pöydästä ei kannata maksaa 10–15 euroa enempää.
MUODIKAS NAHKAKANSI
Trenditietoinen päällystää yöpöydänkin nahkalla.
Ei pöydän pinnan tarvitse välttämättä olla puuta, lasia, kiveä tai kaakelia. Se voi olla myös nahkaa. Oikealla hoidolla nahkapinta pysyy yhtä siistinä kuin perinteisemmätkin pinnat.
Pöydän kunnostaminen tällä tavalla on nopeaa ja helppoa. Vanha maalipinta ja viilukansi on ensin puhdistettu ja hiottu tasaiseksi. Sitten yöpöytä on maalattu kauttaaltaan lempeällä kermansävyllä. Nahka on ostettu valmiiksi mittojen mukaan leikattuna ja kiinnitetty koristenauloilla.
Lopputulos on viimeistelty kalusteen tyyliin sopivalla vetimellä. Vetimiä myyvät monet antiikkiliikkeet, mutta parhaat löydöt tekee ulkomaisilla kirpputoreilla.
Materiaalien hinta noin 30 €.
Tarvikkeet:
vettä, pesuainetta, rättejä
hiomapaperi, vahvuudet 120 ja 180
pohjamaali, esim. Ote-Pohja
(vesiohenteinen) puolikiiltävä maali, 0,3 l:n purkki
n. 50 x 60 cm:n pala nahkaa
n. 20 koristenaulaa
Työkalut:
pensseli
sakset
mittanauha tai viivoitin
lyijykynä
vasara
nitoja
porakone
Materiaalikustannukset: nahka 13 €, koristenaulat 2 €, vedin 5 €, maali 10 €.
Pohjatyöt: Puhdista pöytä kauttaaltaan pesuaineveteen kastetulla rätillä. Huuhtele. Anna kuivua. Hio kaikki pinnat ensin karkeammalla (120), sitten hienommalla hiomapaperilla. Pyyhi hiomapöly huolellisesti pois. Viimeistele puhdistus nahkealla rätillä. Anna kuivua.
Maalaus: Pohjamaalaa viilupinnat. Tiikki on rasvainen puulaji, joten tartuntapohjamaali varmistaa varsinaisen maalin pysymisen. Anna kuivua. Hio kevyesti hienolla hiomapaperilla (180). Pyyhi pölyt ja viimeistele puhdistus kostealla rätillä.
Maalaa kaikki pinnat ainakin kahteen kertaan. (Pöytälevylle riittää yksi maalipinta, koska se jää nahan alle piiloon). Anna kuivua hyvin maalauskertojen välillä. Tee kerrosten välillä kevyt mutta tasainen välihionta ja puhdista aina pölyt pois huolellisesti.
Nahan leikkaus: Leikkaa nahka tasaiseksi pöydän reunojen mukaan. Eteen ja taakse varataan yhteensä kuutisen senttiä kääntövaroja.
Nahan kiinnitys: Aloita kiinnittämällä nahkapalan etureuna niiteillä pöytälevyn etureunan alapuolelle. Varmista, että laatikko mahtuu liikkumaan kunnolla. Jos ei, irrota laatikon liukukiskot ja laske niitä hieman alemmaksi. Jos listojen irrottaminen ei onnistu, nahka täytyy kiinnittää koristenauloilla tai liimaamalla pöytälevyn etureunaan.
Varmista, että nahan sivut ovat suorat. Kiristä koko ajan tasaisesti ja niittaa nahkapalan takareuna pöydän taakse, sentti tai pari reunan alapuolelle. Aloita keskeltä ja etene kohti kulmia.
Jos et halua käyttää koristenauloja, voi nahan myös liimata pöydän pintaan. Hanki tarkoitukseen sopivaa liimaa ja seuraa purkin ohjeita. Kiinnitä nahka tasaisesti, koko kämmenellä painaen.
Nahan pinnan voi suojata huonekaluliikkeiden tai suutareiden myymillä suoja-aineilla. Nahkapinnan puhdistaminen on yksinkertaisinta Marseille-saippualla: hiero saippuoidulla nahkealla rätillä nahkaa. Pinta saa jäädä hieman rasvaisen tuntuiseksi, sillä saippua myös hoitaa nahkaa.
Koristenaulojen kiinnitys: Suunnittele ensin, montako naulaa näyttää hyvältä. Aloita naputtamalla koristenaulat pöydän nurkkiin. Ota mitta etummaisen ja takimmaisen koristenaulan keskikohdista ja jaa luku kahdella. Näin löytyy keskikohta. Merkitse lyijykynällä ja napauta siihen naula. Ota nyt mitta esim. etummaisen ja keskimmäisen naulan keskikohdista, jaa taas luku kahdella ja merkitse. Näin edeten kiinnitä nahka sopivaksi katsomallasi määrällä koristenauloja.
Nauloja naputellessasi huolehdi samalla koko ajan siitä, että nahka seuraa kauniisti pöydän sivureunaa. Reuna ei saa aaltoilla. Jos näin käy, nahka on liian löysällä. Varo myös, ettet osu vasaralla pöydän reunaan: puuhun tulee helposti lommo. Mitä pienipäisempi vasara on, sitä parempi. Jos koristenaulaan tulee vasarasta jälki, teippaa pala nahkaa vasaran päähän suojaksi. Varaa joitakin ylimääräisiä koristenauloja vaihtonauloiksi, sillä naulat vääntyvät helposti mennessään hiemankin vinoon.
Vetimen kiinnitys: Vedintä varten tarvittava reikä kannattaa porata jo ennen laatikon maalaamista. Etsi mitalla sopiva kohta: laatikon keskikohta on yleensä varmin valinta. Valitse poran terä vetimen kiinnitysruuvin mukaan. Poraa reikä kohtisuoraan laatikon läpi. Kiinnitä vedin.
- Julkaistu 17.06.2010
Kirjoita uusi kommentti
Lisää aiheesta
Takaselän verhoilukankaan kiinnittäminen on yleensä tuolin kunnostusoperaation viimeinen työvaihe. Joskus...
Reipas viisikymppinen Kalustevalmistaja Merivaaran tuoli 1960-luvulta riisuttiin pohjia myöten. Runkoon liimattiin uudet,...
1940-luvun Suomessa vallitsi sodan ja pulan estetiikka: välttämättömyyden, pelkistämisen ja yksinkertaisten – usein...
Joskus vanhojen tavaroiden liikkeistä löytyy aarteita. Sellaisia, joista maalikerrosten, kolhujen ja tahrojenkin läpi näkee,...
Lastenhuoneen kalustaminen uudestaan muutaman vuoden välein tulee kalliiksi. Lapsen kasvaessa huoneeseen kannattaa hankkia...
Kaikki jutut
Kysely
Näistä keskustellaan

Kun virttyneet trikoovaatteet eivät kelpaa enää kirpputorillekaan, leikkaa ne kuteeksi. Paksulla virkkuukoukulla syntyy pehmeä kylpyhuonematto.

Seinät kaatuivat ja lattia sai pintaansa kiiltävän epoksimaalin, kun sisustusalalla häärivä maahantuoja remontoi pommikuntoisesta kolmiosta...

Itse tehdyn tilkkupeiton alle kelpaa käpertyä. Jos yhden illan aikana neuloo kolme palaa, peitto valmistuu kuukaudessa.









