- Kalustekorjaamo
- 17.06.2010
1960-luvun yöpöytä, osa 3
Pelastin naapurin autotallista yksinkertaisen ja kaunislinjaisen 1960-luvun yöpöydän. Runko oli tukeva ja viilupinnat ehjät, vaikkakin petsitahrojen laikuttamat. Hinnaksi sovittiin kuppi kahvia ja pulla.
1960-luvun pöydän selkeä muoto antaa mielikuvitukselle tilaa. Puhaltaisiko sillä makuuhuoneeseen vähän art deco -henkeä? Vai sopisiko sittenkin kermainen tyylikaluste paremmin? Varma valinta on toisaalta pysytellä lähellä alkuperäistä tyyliä.
Pikkupöydän suunnittelija ja valmistaja jäävät arvoitukseksi. 1960-luku oli paitsi kansainvälisestikin maineikkaan taideteollisuuden vuosikymmen myös anonyymin eli nimettömän suunnittelun aikaa. Kaj Franckia lainaten: ”Jokainen tuote on monen ihmisen työn tulosta. Muotoiltuja sarjatuotantoesineitä ei pitäisi lainkaan signeerata.” Kun 1960-luvulla muutettiin maalta kaupunkiin, vanhat tavarat hylättiin ja vastavalmistuneet kerrostalohuoneistot kalustettiin teollisesti valmistetuilla uusilla huonekaluilla.
Toki yöpöytä voi olla tuontitavaraakin. Toisaalta muoto on kovin suomalainen: 60-luvun Suomessa rakennettiin laatikkotaloja – jotkut kutsuvat sitä konstruktivismiksi – ja laatikkomallisia huonekaluja. Pöydän pintaa kaunistava tiikkiviilu oli sekin äärettömän suosittua 1950-luvun lopulta 1960-luvun lopulle asti.
Aikakauden huonekaluja, varsinkin tuontikalusteita, on hyvin saatavilla, mutta niiden hinnat ovat nousseet. Erityisesti 60-luvun jalopuupintaisista signeeramattomistakin pöydistä ja lipastoista pyydetään ja maksetaan yllättävän suuria summia. Pieni tutkimuskierros paljasti, että matalat senkit, joita vielä viitisen vuotta sitten sai ilmaiseksi kierrätyskeskuksista, ovat saaneet kylkeensä jopa usean sadan euron hintalappuja.
Tällainen pikkupöytä säilyttänee arvonsa parhaiten, kun se entisöidään alkuperäisen kaltaiseksi. Kunnostamattomasta pöydästä ei kannata maksaa 10–15 euroa enempää.
ART DECO -KORISTEMAALAUS
Kun puupinta tai yksivärisyys ei kiinnosta,
kokeile koristemaalausta.
Maalilla, pensselillä ja tipalla mielikuvitusta loihtii jo vaikka mitä. Jos et keksi itse ideaa koristemaalaukseen, jäljittele jotain näkemääsi koristeaihetta tai kokeile sablonimaalausta.
Tämän koristemaalauksen on innoittanut vanha art deco -valaisin. Sen alaston naisfiguuri on ”kopioitu” kuvaksi pöytään. Tehosteväri kulta antaa ripauksen ylellisyyttä.
Pinnat on puhdistettu ja hiottu ja tiikkiviilu pohjamaalattu. Kun vaalean alkuperäisvärin päälle tulee tumma maali, tarvitaan riittävään peittävyyteen kolme maalikerrosta.
Naishahmo on hahmoteltu paperille ja ääriviivat on sitten piirretty mallin mukaan pöytään. Muiden kuvioiden paikat voi hakea viivaimen ja maalarinteipin avulla ja maalata vapaalla kädellä taiteilijasiveltimillä. Laatikko on maalattu kultamaalilla ja viimeistelty kauniilla vanhalla vetimellä.
Materiaalien hinta noin 30 €.
Tarvikkeet:
vettä, pesuainetta ja rättejä
hiomapaperia, vahvuudet 120 ja 180
pohjamaalia
pieni purkki kultamaalia
(vesiohenteista) maalia 0,3 l
maalikynä
pieniä määriä maaleja tai taiteilijan öljyvärejä
maalarinteippiä
Työkalut:
lyijykynä
viivoitin
noin 80 milliä leveä pensseli
taiteilijapensseleitä
Materiaalikustannukset: Maali 10 €, maalikynä 6 €, kultamaali 9 €, vedin 5 €.
Pohjatyöt: Puhdista pöytä kauttaaltaan pesuaineveteen kastetulla rätillä. Huuhtele. Anna kuivua. Hio kaikki pinnat ensin karkeammalla (120), sitten hienommalla hiomapaperilla. Pyyhi hiomapöly huolellisesti pois. Viimeistele puhdistus nahkealla rätillä. Anna kuivua.
Maalaus: Pohjamaalaa viilupinnat. Tiikki on rasvainen puulaji ja niin kutsuttu tartuntapohjamaali kiinnittää varsinaisen maalin paremmin pohjaan. Anna kuivua. Hio kevyesti hienommalla hiomapaperilla. Pyyhi pölyt ja viimeistele puhdistus kostealla rätillä.
Maalaa kaikki pinnat ainakin kahteen kertaan. Maalaa pöydän pinta aina niin, että ensin levität maalin samansuuntaisilla vedoilla sivulta sivulle ja sitten pystysuunnassa. Maalaa viimeiseksi päädyt. Varo valumia. Anna kuivua hyvin maalauskertojen välillä. Tee kerrosten välillä kevyt mutta tasainen välihionta ja puhdista aina pölyt pois huolellisesti.
Maalaa laatikko kultamaalilla kahteen kertaan. Muista välihionta ja pölyjen putsaus.
Vetimen kiinnitys: Vedintä varten tarvittava reikä kannattaa porata jo ennen laatikon maalaamista. Etsi mitalla sopiva kohta: laatikon keskikohta on yleensä varmin valinta. Valitse poran terä vetimen kiinnitysruuvin mukaan. Poraa reikä kohtisuoraan laatikon läpi. Kiinnitä vedin.
- Julkaistu 17.06.2010
Kirjoita uusi kommentti
Lisää aiheesta
Takaselän verhoilukankaan kiinnittäminen on yleensä tuolin kunnostusoperaation viimeinen työvaihe. Joskus...
Reipas viisikymppinen Kalustevalmistaja Merivaaran tuoli 1960-luvulta riisuttiin pohjia myöten. Runkoon liimattiin uudet,...
1940-luvun Suomessa vallitsi sodan ja pulan estetiikka: välttämättömyyden, pelkistämisen ja yksinkertaisten – usein...
Joskus vanhojen tavaroiden liikkeistä löytyy aarteita. Sellaisia, joista maalikerrosten, kolhujen ja tahrojenkin läpi näkee,...
Lastenhuoneen kalustaminen uudestaan muutaman vuoden välein tulee kalliiksi. Lapsen kasvaessa huoneeseen kannattaa hankkia...
Kaikki jutut
Kysely
Näistä keskustellaan

Kun virttyneet trikoovaatteet eivät kelpaa enää kirpputorillekaan, leikkaa ne kuteeksi. Paksulla virkkuukoukulla syntyy pehmeä kylpyhuonematto.

Seinät kaatuivat ja lattia sai pintaansa kiiltävän epoksimaalin, kun sisustusalalla häärivä maahantuoja remontoi pommikuntoisesta kolmiosta...

Itse tehdyn tilkkupeiton alle kelpaa käpertyä. Jos yhden illan aikana neuloo kolme palaa, peitto valmistuu kuukaudessa.









