Kerrostaloneliö perheelle

Varsova oli kolmikymppisen Cilla Wizniewskin mielestä loistava asuinpaikka. Uusia ravintoloita, kahviloita ja kauppoja perustettiin vähän väliä, ja kulttuuritarjontaa oli valtavasti.
– Nuorena ja vapaana kaupungissa oli kiva asua, siellä oli sellainen draivi päällä. Silloin meillä oli myös aikaa käydä vaikka missä, hän muistelee.
Cilla oli muuttanut maahan puolalaisen miehensä Marcinin kanssa, jonka hän tapasi lakiopintojensa aikana Saksassa.
Sitten alkoi hyppely maasta toiseen. Cilla sai töitä Suomesta, ja pariskunta muutti Espooseen. Marcin suoritti kansainvälisen MBA-tutkinnon ja sai ensimmäisen työpaikan, jota hän haki valmistumisen jälkeen.
– Ulkomaalaisuudesta ei varmaankaan ollut haittaa, sillä yrityksen omistajat ovat itävaltalaisia.
Vähän myöhemmin Wisniewskit saivat ensimmäisen lapsensa Iwon. Pian Marcinin työt veivät perheen Itävaltaan Trauniin, josta Cilla ei kuitenkaan löytänyt töitä. Hänen lapsuudenmaisemissaan Lahdessa niitä kuitenkin oli.
– Ajattelen sen niin, että Euroopassa asumiselle oli aikansa ja nyt on täällä asumisen aika. Tänne tulo tuntui meistä itsestään selvältä, koska minä olen Lahdesta kotoisin.
Suomessa perheeseen syntyi vielä kaksi tyttöä, nyt jo kolmevuotias Bella ja yksivuotias Sissi.
Wisniewskit harkitsivat myös muuttoa Helsinkiin, sillä Marcinin työpaikalle, Tervakoskella sijaitsevalle paperitehtaalle, oli molemmista kaupungeista suunnilleen yhtä pitkä matka. Lahti vei voiton osittain siksi, että Cillan sukulaiset asuvat siellä.
Jalkaranta osoittautui ihanteelliseksi asuinpaikaksi viisihenkiselle perheelle. 87 neliön kerrostaloasunto on järvenrannalla, lähellä luontoa ja palveluja. Rantabulevardilla on mukava tehdä kävelylenkkejä ja piipahtaa välillä leikkipuistoon.
– Parempaa yhdistelmää ei olekaan!
 
Asunnon selkeä pohjaratkaisu ja tilavat huoneet ovat tyypilliset 1970-luvulla rakennetulle talolle. Wisniewskit halusivat kotiinsa kuitenkin lisää avaruutta ja pyysivät apuun sisustusarkkitehti Tapio Anttilan.
Hän suunnitteli säilytystiloista toimivia ja toi mataliin huoneisiin lisää valoa. Katto tasoitettiin ja maalattiin valkoiseksi, ja seiniä poistamalla keittiön läheisyyteen saatiin käytännöllinen ruokailu- ja oleskelutila. Keittiöön asennettiin kaasuliesi. Välitilaa ei laatoitettu vaan sen taustalle asennettiin kalvopäällysteinen lasi. Muovimaton alta paljastunut upea betonilattia maalattiin punaiseksi. Väristä tuli kirjaimellisesti kodin punainen lanka, joka putkahtelee esiin eri paikoissa.
Perhe on tyytyväinen sisustusarkkitehdin työhön.
– Saimme Tapiolta paljon tietoa ja vinkkejä, mistä kannattaa hankkia mitäkin. Näin remontti tuli edulliseksi, ja saimme kotiimme yhtenäisen tyylin menettämättä kodikkuutta.
Anttila suunnitteli muun muassa eteisen ja ruokailutilan säilytyskalusteet, jotka sopivat tammiparkettiin ja muihin puupintoihin. Kaappeihin valittiin liukuovet, sillä niiden taakse on kätevä piilottaa vaatteet ja tavarat, joita kertyy esimerkiksi lasten harrastuksista. Iwo harrastaa judoa ja Bella käy satutanssitunneilla.
– Säilytystilan riittävyydessä on tietysti kyse tavaran määrästä, jota yritän pitää kurissa.
 
Vaikka ammattilaiset ovat auttaneet kodin suunnittelussa, Cilla on itsekin perillä sisustusasioista. Hän puhuu useita kieliä ja seuraa puolalaisia sisustuslehtiä. Hän pitää niiden rohkeudesta poiketa vallitsevista trendeistä ja siitä, että taloissa näkyy maan pitkä historia.
– Toisaalta tuloerot ovat Puolassa suuria ja sisustaminen on reilusti keskivertosuomalaista varakkaampien ihmisten juttu. Ehkä siksi puolalaisissa lehdissä on useammin omaan makuuni sopimattomia ylilyöntejä.
Wisniewskien kodissa on paljon moderneja huonekaluja ja valaisimia, joista monet on hankittu edullisesta saksalaisesta nettikaupasta.
Vaikka perhe viihtyy kodissaan, he etsivät paraikaa tilavampaa asuntoa. Anttilalta on jo tiedusteltu, josko hän suunnittelisi senkin sisustuksen.
Kerran Wisniewskit harkitsivat muuttoa takaisin Itävaltaan mutta päättivät jäädä lasten vuoksi Suomeen.
– Täällä on helppo elää. Sosiaaliturva toimii, ja parjattu terveydenhuoltokin on moneen maahan verrattuna huippuluokkaa. Ennen kaikkea ihmisiin voi täällä lähtökohtaisesti luottaa.
Pienten lasten kanssa ei tule juuri matkusteltua, mutta lomilla perhe käy Puolassa Marcinin vanhempien luona Swinoujscien kylpyläkaupungissa Saksan rajalla.
Marcin on Cillan mukaan sopeutunut Suomeen hyvin ja pitää saunasta, ruisleivästä ja graavilohesta. Vaikka hän ei kaipaakaan takaisin Puolaan, hänestä olisi mukava nähdä vanhempiaan useammin.
– Saa nähdä, miten käy myöhemmin. Tuntuu, että monet eläkeikäiset palaavat takaisin synnyinseuduilleen. Joudummekohan mekin taistelemaan siitä, kumman maassa koti on?