- Kalustekorjaamo
- 17.06.2010
Kirjahyllyn uusi elämä, osa 1
Kun suomalaiset pääsivät 1960-luvulla Keihäsmatkojen makuun, tarvittiin matkamuistoille lisätilaa. Matala kirjakaappi, jossa on lasinen liukuovi, ei ollut niille riittävän näkyvä paikka. Niinpä moneen kotiin hankittiin hulppea jalopuinen kirjahylly, jossa oli hyllyjen lisäksi laatikoita ja ehkä jopa baarikaappi. Hyllyssä kelpasi Espanjan Aurinkorannikolta tuodun flamencotanssijatarnuken keimailla Tuntemattoman sotilaan ja veljenpojan ylioppilaskuvan välissä.
Myöhemmin joku lukutoukka keksi siirtää Lundian varastohyllyt olohuoneen paraatipaikalle. Nykyään ne palvelevat jo kolmannessa polvessa, ja ainakin kolmella maalikerroksella peitettyinä, opiskelijatyttärien ja -poikien ensiasunnoissa. Tuhannet ja taas tuhannet tummanruskeat kirjahyllyt puolestaan jäivät lapsuudenkoteihin ja mummoloihin tai päätyivät paloiteltuina kesämökeille, takkahuoneisiin ja autotallien perukoille romuhyllyiksi.
Nostalgian aalto pyyhkäisi melkein jalat altani, kun näin kierrätyskeskuksen peränurkassa keon tutunnäköistä tavaraa. Kolmen euron korvausta vastaan sain hyllystön laatikko-osan, josta saa mainion lipaston! Vain liitostappien reiät laatikoston päädyissä muistuttivat enää sen kunniakkaasta menneisyydestä kirjahyllynä. Sipaisu kittiä, ja jäljet oli peitetty. Reipas hionta, ja laatikosto oli viimeistelyä vaille valmis siirtymään seuraavalle viisikymmenvuotiskaudelle.
Yksinkertaisesti tyylikästä
Helpoin tapa muuttaa puupintaisen huonekalun ulkomuotoa on värin vaihtaminen. Laatikosto on kantikas, joten korostin esineen yksinkertaisuutta entisestään mustalla värillä ja kiillolla. Koska viilupinta oli täysin ehjä ja puunsyyt kauniit, en raaskinut maalata pintaa umpeen vaan valitsin petsin.
Laatikostossa on alun perin ollut lakkapinta, mutta vuosien varrella se on kulunut niin täysin, että pinnan sai petsauskelpoiseksi pelkällä hiomisella. Taitavampi tekijä voi valita työhön petsilakan, mutta aloittelija onnistuu todennäköisesti parhaiten, jos ensin petsaa ja sitten lakkaa pinnan. Yleensä luullaan, että petsilakka on varma vaihtoehto, mutta todellisuudessa kunnostajalta vaaditaan hyviä pintakäsittelytaitoja, jotta petsilakalla syntyy läpikuultavan tasainen pinta.
Haaveilin vaihtavani lipastoon uudet, erikoisemmat vetimet. Koristeellisilla vetimillä olisi saanut lipastoon romantiikkaa ja teräksisillä ripauksen goottihenkeä. Etsiskelyistä huolimatta en kuitenkaan löytänyt sopivia, joten tyydyin alkuperäisiin.
Materiaalit maksoivat noin 15 euroa.
Tarvikkeet:
pieni purkki liuotinohenteista petsiä
vesiohenteista lakkaa tai petsilakkaa
hiomapaperia, vahvuudet 120, 180 ja 240
lakkabensiiniä tai muuta petsipurkissa mainittua ohenninta
puukittiä
Työkalut:
ruuvimeisseli
kittilasta
pensseleitä, leveys noin 6 cm
Aloita pohjatyöt irrottamalla vetimet ja lukko lipastosta ruuvimeisselillä. Puhdista vedellä ja rätillä.
Kittaa lipaston sivuissa olevat kolot puukitillä. Anna kitin kuivua purkin ohjeen mukaan. Hio ja lisää kittiä tarvittaessa, kunnes pinta on täysin tasainen.
Hio pinta puusyitä seuraten kauttaaltaan tasaiseksi mutta varo rikkomasta sitä. Käytä ensin hiomapaperia numero 120 ja sitten numeroa 180. Muista varustautua hengityssuojaimella.
Laajoissa tasaisissa pinnoissa päästään parhaaseen tulokseen käyttämällä hiomatukea hiomapaperin sisällä. Puupalikka kelpaa hyvin tueksi. Myös uudet puunupit hiotaan. Poista
hiomapöly huolellisesti ja pyyhi pinta nahkealla rätillä täysin pölyttömäksi.
Ohenna petsiä tarpeen ja purkissa olevan ohjeen mukaan. Mitä enemmän ohenninta on, sitä läpikuultavampi on lopputulos. Petsi levitetään pensselillä puusyiden suuntaisesti pitkin, tasaisin vedoin. Levitä yksi tai useampi kerros, kunnes saavutat halutun tummuusasteen.
Liuotinpetsi kuivuu nopeasti, ja lipasto voidaan lakata jo muutaman tunnin kuluttua. Sen sijaan petsilakka on kuiva käsiteltäväksi vasta seuraavana päivänä. Petsilakan etu on, että sitä käytettäessä ei tarvita enää erillisiä lakkakerroksia. Vaatii kuitenkin harjoittelua, jotta petsilakalla saadaan kaunista jälkeä.
Liuottimia käsiteltäessä on muistettava huolehtia riittävästä ilmanvaihdosta.
Kun ensimmäinen lakkakerros on kuivunut, tee kevyt mutta tasainen välihionta hiomapaperilla numero 240. Poista pöly huolellisesti ennen uutta lakkakerrosta. Anna lipaston kuivua vuorokauden verran.
Kotioloissa on miltei mahdotonta saada
lakkapinnasta täysin tasaista, sillä aina jostakin leijailee pölyä tuoreeseen lakkaan. Jos haluat päästä lähes täydelliseen lopputulokseen, levitä viimeisen lakkakerroksen päälle huonekaluvahaa neljän nollan (0000) teräsvillalla kevein pyörittävin liikkein. Anna vahan kuivua tunnin tai pari. Sen jälkeen kiillota pintaa nukkaamattomalla puuvillalla, kunnes kaikki tahmeus on kadonnut.
Kiinnitä vetimet ja lukko paikoilleen, ja lipasto on valmis.
- Julkaistu 17.06.2010
Kirjoita uusi kommentti
Lisää aiheesta
Takaselän verhoilukankaan kiinnittäminen on yleensä tuolin kunnostusoperaation viimeinen työvaihe. Joskus...
Reipas viisikymppinen Kalustevalmistaja Merivaaran tuoli 1960-luvulta riisuttiin pohjia myöten. Runkoon liimattiin uudet,...
Joskus vanhojen tavaroiden liikkeistä löytyy aarteita. Sellaisia, joista maalikerrosten, kolhujen ja tahrojenkin läpi näkee,...
Lastenhuoneen kalustaminen uudestaan muutaman vuoden välein tulee kalliiksi. Lapsen kasvaessa huoneeseen kannattaa hankkia...
Lastenhuoneen kalustaminen uudestaan muutaman vuoden välein tulee kalliiksi. Lapsen kasvaessa huoneeseen kannattaa hankkia...
Kaikki jutut
Kysely
Näistä keskustellaan

Kun virttyneet trikoovaatteet eivät kelpaa enää kirpputorillekaan, leikkaa ne kuteeksi. Paksulla virkkuukoukulla syntyy pehmeä kylpyhuonematto.

Seinät kaatuivat ja lattia sai pintaansa kiiltävän epoksimaalin, kun sisustusalalla häärivä maahantuoja remontoi pommikuntoisesta kolmiosta...

Itse tehdyn tilkkupeiton alle kelpaa käpertyä. Jos yhden illan aikana neuloo kolme palaa, peitto valmistuu kuukaudessa.









